Siitä ei pääse mihinkään, että yleisömeri tekee kunkkareista kunkkarit. Ehkä hevosten yleinen tasokin oli tällä kertaa vähän heikompi, mutta se ei laimeutta aiheuttanut. Sitä paitsi Savon tammat Liisan Tulilintu ja Virin Camilla  loistivat. Hienoa!

Jälkeenpäin  suurin huomio on  kuitenkin kohdistunut Hannu Torvisen ajosuoritukseen (Virin Camilla) viimeisen matkan loppusuoralla. Eihän se kauniilta näyttänyt. Jos on vähänkään seurannut raveja, se ei toisaalta yllättänyt. Kun ajetaan isosta rahasta, kuskit toimivat juuri niin kuin H. Torvinenkin toimi. He tietävät saavansa sakot ja mahdollisesti ajokieltoa, mutta se kuuluu asiaan.

Itseäni on kuitenkin tyrmistyttänyt Torvisen ajosta netissä syntynyt keskustelu. Kuinka paljon onkaan ihmisiä, jotka ovat valmiita puolustamaan eläimen huonoa kohtelua, joka jossain muussa kontekstissa olisi eläinsuojelurikos/rikkomus. Esiin kaivettiin kaikki perinteiset argumentit: hevonen ei edes tunne piiskan iskuja (miksi sitten isketään?), asiasta pahastuneet ovat piipittäjiä, kukkahattuja, viherpiipertäjiä ynnä  muita, asiantuntemattomia hölmöjä, eivätkä varmaankaan ole ajaneet hevosta kilpailussa ja haluavat vain kateellisina vahingoittaa hienoa hevosurheilua.

En jaksa ruveta kommentoimaan näitä väitteitä. Sanonpahan vain, että jos hevosurheilijat luulevat olevansa muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, jossa eivät päde sen lait eivätkä yleisesti omaksutut normit, niin he kuoppaavat itse oman lajinsa. Raviurheilun tulevaisuus on kaupunkilaisten käsissä; maaseudun hupeneva väki ei riitä ylläpitään lajia ainakaan nykyisessä laajuudessa. Kaupunkilaiset saattaisivat antaa tukensa raviurheilulle ja jopa kiinnostua siitä mutta vain, jos lajin käytänteet ovat  eläinsuojelullisesti ja eettisesti tukevalla pohjalla. Muussa tapauksessa: tervemenoa historian romukoppaan! Yhteiskuntahan ei raviurheilua tarvitse.

Lisäys klo 18.50: Miksikö luulen, että maalaiset ja kaupunkilaiset suhtautuvat eläinten kohteluun eri lailla? No, varsinkin karjatiloilla on totuttu toiminaan  suurten, voimakkaiden ja joskus arvaamattomien eläinten kanssa ronskistikin, koska ihan silkkihansikkain ei aina pärjää. Kaupunkilaisten eläimiä ovat koirat ja kissat. Kissojen kohtelusta en tiedä mitään, mutta esimerkiksi koirien koulutus on muuttunut suuresti. Takavuosien konstit, eläimen alistaminen, monotus, hapetus, piikkipannat ja mitä niitä olikaan varsinkin pk-rotuisten koirien koulutuksessa, eivät ole tätä päivää. Ehkä  niitä vielä ihaillaan jossain netin syövereissä, mutta valtavirtaa ne eivät ole.

Maalaiset ja kaupunkilaiset eivät tietenkään  ole yhtenäisiä ryhmiä, vaan niiden sisältä löytyy laaja mielipiteiden ja toimintatapojen kirjo. Sekin on aina muistettava.