Helena Telkänrannan viime vuonna ilmestynyt teos Millaista on olla eläin? herätti laajaa kiinnostusta. Jo tässä kirjassa kerrottiin, että uusi aihepiiriin liittyvä teos ilmestyisi tänä vuonna. Niin kävikin. Uutuus Eläin ja ihminen on saanut alaotsikokseen Mikä meitä yhdistää?  Se kertoo näkökulman, josta Telkänranta aihettaan tarkastelee. Millaista esimerkiksi on eläinten kieli? Onko siinä havaittavissa minkäänlaista syntaksia? Ehkä on. Mitkä eläimet osaavat käyttää  työkaluja? Onko eläimillä taidetta? Millainen ajantaju eläimillä on? Millaisia tunteita?

Kiinnostavinta Telkänrannan teoksessa ovat oikeastaan selostukset niistä koejärjestelyistä, joilla eläinten ominaisuuksia tutkitaan; niistä olisin lukenut enemmänkin. Tutkijoilta vaaditaan  mielikuvitusta ja nokkeluutta. Välillä kyllä tuntui, että johtopäätökset havainnoista ovat aika rohkeita. Mutta eihän niiden kiveenhakattuja totuuksia tarvitse ollakaan. Tiede korjaa itseään, jos aihetta ilmenee. Usein ilmenee. Esimerkiksi tänään luin Hesarista, että näkemykset  simpanssien avuliaisuudesta ja epäitsekkyydestä on uusissa tutkimuksissa kyseenalaistettu.
 
Joka tapauksessa tutkimus muuttaa koko ajan käsityksiämme eläinten ominaisuuksista. Me ihmiset olemme monella tavalla ylivertaisia ja joiltakin kyvyiltäämme ainutlaatuisia, mutta eivät eläimetkään ole mitään evoluution maanantaikappaleita. Hieman enemmän respectiä siis esimerkiksi kanalle, joka ei ole mikään "kana". Ihminen kyllä saattaa olla.