Tänä vuonna yöpakkaset yllättivät puutarhan niin sanoakseni housut kintuissa. Varsinkin myöhään kasvamaan lähteneet krassit ja samettikukat olivat vielä täydessä kukassa ja pelargoniat uusia nuppuja täynnä, kun ne kohtasivat toissayön -4,9 asteen pakkasen. Se teki tietenkin selvää varsinkin krasseista. Puutarhan kesä on ollut vaikean talven jälkeen omituinen. Toukokuun lämmin jakso sai jotkin kasvit hyvin vauhtiin, mutta kesäkuussa kasvu tuntui jämähtävän paikoilleen, vaikka ei ollut erityisen kylmää, jos ei lämmintäkään. Sadetta riitti koko kesäksi. Muistaakseni kastelin kasveja letkulla yhden ainoan kerran, mikä on poikkeuksellista. Ruukkukasveja kastellaan toki kastelukannulla.

 
Talven jäljiltä henkitoreissaan olevia perennoja palaili ihmisten ilmoille hiljakseltaan. Aikaisempina vuosina upeasti kukkinut syysleimu sai aikaan muutaman varren ja kukan. Myskimalva ja siankärsämö kukkivat aivan loppukesällä, jokunen kukka niissä on vieläkin. Ruusut olivat kautta linjan surkeita, sekä talvesta selvinneet että uudet tänä vuonna istutetut. Ainoastaan pensasruusut olivat suht normaaleja. Ensimmäisenä kylvetyt krassit ja ruusupavut itivät huonosti ja kasvoivat vielä huonommin. Uusintakylvö onnistui, mutta siitä tietenkin seurasi myöhäinen kukkiminen. Tilli ei kasvanut käytännöllisesti katsoen ollenkaan; sama ongelma oli useilla naapureilla. Ehkä tilli ei pidä loputtomasta kosteudesta? Aroniassa oli vaihteeksi paljon ja mehukkaita marjoja, joita rastaat eivät ehtineet syödä ennen kuin korjasimme ne parempaan talteen. Viime vuonnahan emme saaneet marjan marjaa, koska pihlajanmarjojen puuttuessa rastaat söivät aronianmarjat puoliraakoina. Teemme aroniasta omenan kanssa mehua ja hilloa. Yksinään aronia on liian karua.
 
No niin, lukuisat kukkaruukut on nyt tyhjennetty´ja kasvintähteet kärrätty aumaan. Tulppaanin, narsissin, krookuksen, jättilaukan ja anemonen sipulit on taas toivorikkaasti istutettu. Viime vuonnahan joku otus söi kaikki uudet tulppaanin mukulat jo syksyllä; jokunen vanha oli säästynyt ja kukki keväällä. Myös krookukset olivat hävinneet. Kelpaavatko nekin ruuaksi vai oliko talvi syynä niidenkin katoon? Vielä on odotettava maan routimista, että ruusut voi peittää suojaturpeella. Sitten saa puutarha huilia rauhassa. Ja ei kun uutta kevättä odottamaan!