Marakamin uusin suomennettu teos Värittömän miehen vaellusvuodet oli tietysti pakko lukea, koska se on Murakamia! Aiemmista poiketen se on käännetty suoraan japanista (Raisa Porrasmaa). Vaikea arvioida, millaista lisäarvoa tämä on tuonut teokseen. 

Kirjaa lukiessani mietin, lukisinko sen, jos en tietäisi kuka sen on kirjoittanut, että kirjoittaja on nimenomaan yksi lemppareistani ja yksi ikuisista Nobel-ehdokkaista. En ole varma. Pohdin myös, pitäisinkö teosta "tyypillisesti japanilaisena", elleivät henkilöt olisi japanilaisia ja tapahtumat sijoittuisi pääosin Japaniin. Kuten tunnettua, kirjassa piipahdetaan myös Suomessa. Suomella ei sinänsä ollut merkitystä; pääasia, että ollaan kaukana Japanista ja toisenlaisen kulttuurin parissa. 

Teoksen perusasetelma on kiinnostava. Viisi nuorta muodostaa lukioaikanaan tiiviin porukan, josta yksi karkotetaan syytä kertomatta, kun koulun päättymisestä on kulunut vuosi, puolitoista. Tämä mies, Tsukuru Tazaki, ryhtyy vasta 16 vuoden jälkeen selvittämään tapahtuman syitä. Siihen saakka tapahtuma on varjostanut hänen elämäänsä ja muokannut hänen minäkuvaansa. Sysäyksen asian selvittämiselle antaa Tazakin hieman salaperäinen naisystävä Sara.

Murakamikin tutkii nykyään niin muodikasta muistamista: mitä muistamme, muistammeko "oikein", miksi emme muista, miten muistomme eroavat muiden saman tilanteen kokeneiden ihmisten muistoista. Tarkastelussa on myös persoonallisuuden ja minäkuvan muokkautuminen. Insinööri Tazaki pitää itseään värittömänä, kokee olleensa sellainen jo nuorena verrattuna kiinnostavampiin ystäviinsä ja on  toteuttanut omaa uskomustaan astumalla syrjään elämän valtavirrasta. Kukapa nyt värittömästä miehestä kiinniostuisi ja välittäisi. Yhteisön ulkopuolelle joutuminen on haavoittavaa. Hylätyksi tulemisen ja mitätöimisen kokemus on ollut voimakas, eikä Tazaki haluaisi kokea sitä yhä uudelleen. 

Nuoruudenystävien tapaaminen selvittää tapahtumia ja kertoo Tazakille myös, ettei muiden käsitys ryhmästä ja varsinkaan  Tazakista ja hänen roolistaan siinä  ole  ollut kaikilta osin samanlainen kuin hänen omansa. 

Murakamin teos on riittävän kiinnostava luettavaksi mutta ei parasta Murakamia.