Jossae iänestyksessä immeiset valihtivat Savon murteen kaekkeen seksikkäemmäks. Niinpä tietennii! Ymmärtäähän tuon iliman iänestystäkii. Kuka nyt pitäs seksikkäänä jottae Rauman - Turun seuvun säksätystä. Ymmärtääköön ne sitä ies ite? Että ohi korviin männöö varmaan kaekki lemmenlurituksettii. Entäs sitte hittaat hämäläeset? Ee oo kovin seksikästä, jos joutuu puolj päevee outtamaan, mittee immeinen sannoo seuraavaks vai sannooko mittää. Ja jos jokkii suap lemmekkäät tunteet hyytymään, nii se on pohjalaesten hyine kolina. Notta komia on se kaksvooninkinen, kaekella muotoo, mutta ee kiitos. Karjalaesissa on jottae lähheistä, varsinni jos ne ee tuputtas joka välliin sitä mietä ja sietä. Se käyp korvii.

Savon murretta puhutaa lempeessä Savon muassa. Murre muljahtelloo pyöreesti kun kalakukon kupu. Sielu leppee, kun immeinen piäsöö muualta karkuu takasi Savvoon. Etelästä päen tullessa alakaavat yrmeet eteläsuomalaeset uhontuva Mikkelin tienoella. Lännestä kun tullaa Hankasalamelle ja piästään erroon kuivakkaasta Jyväskylän seuvusta, ruppee jo tuntumaan kotoselta. Pohjosen suunta on mahottomin. Silimänkantamattomiin suota ja rämettä Iisalamen - Kiuruveen hujakoelle asti. Sitten alakaa olla oekeeta mehtee, mäkkee ja järven lahukkoo. Ja ennen kaekkee kunnollista savvoo, ee mittää valjua sekotusta. Ittään päen männessä on Ohtaansalamen takana olevinnaa Karjala, mutta eepä tuota paljo immeisistä eekä maesemista huomoo ennenku lähempänä Joensuuta. Siellä kovasti höyryäävät siitä karjalaesuuvesta. Eepä kannattas, turhoo vouhkoomista - eekä oo ies seksikästä.

P.S. Unohtu maenita savolaene huumorj. Paekkoon unohuksen muutamalla näätteellä:

- Onko neitillä pyöree? kysyi saatille tansseista vonkaava poika. - Ee kun minulla on soekee, vastasi punasteleva neito.

- Montako tavua on sanassa kolme? ope kulusteli. - Kolome, vastasi oppilas.

- Jos käännyn tuosta kulmasta oikealle, onko rautatieasema sen kadun varrella? tinkasi turisti. - On se siellä, vaikket kiäntyskää, savolaisukko opasti.