Olen hämmästellyt tässä blogissa muutamaankin kertaan, millaista on kirjallisuuskritiikki, laajemmin muukin kritiikki, nykyään. Kriitikko kuvailee teosta taidokkain sanakääntein. Juttu saattaa olla pitkäkin. Mutta jutun luettuaan lukija on kiukkuinen: siis mitä mieltä kriitikko on teoksesta, häh? Sitäkö ei voi kertoa vai eikö kriitikolla edes ole mielipidettä? Jotain myönteistä sanottavaa saattaa löytyäkin; kielteiset havainnot saa lukija tonkia ja tulkita  rivien väleistä, jos niitä on sielläkään. Voihan se toki johtua siitä, että teos on erinomanen, jopa niin täydellinen, ettei siinä ole olennaista huomautettavaa. Ja kriitikolla on tietenkin oikeus päättää itse kirjoittamisestaan ja muokata teksti mieleisekseen. Sitä paitsi luin jostain, että arvottavaa kritiikkiä pidetään vanhanaikaisena. Aha.

Mutta olisiko tuuli kääntymässä?  Hesarissa on vaihteeksi ollut muutama selväsanainen kritiikki kuten esimerkiksi tänään, kun  Suvi Ahola arvioi Raija Orasen roomaania Minä, Armi Maria R. Romaani saa paljon palstatilaa eli huomiota, mutta Ahola ei todellakaan silitä Orasta eikä teosta myötäkarvaan. Orasen teokset ovat käsittääkseni lukijoiden suosiossa; sitä Aholan tylytys tuskin horjuttaa. Siinä mielessä tämä kritiikki on ok. Esikoisteosta saisi  kohdella helläkätisemmin, mutta konkari on konkari, vaikka konkarin sieluun voi sattua siinä missä noviisinkin. Konkarilta voi kuitenkin odottaa vankempaa ammattitaitoa.

Perinteisen sanomalehtikritiikin tarpeellisuus on kyseenalaistettu. Kritiikkejä kuulemma kirjoitetaan ja luetaan entistä vähemmän. Se on sääli. Itse olen tottunut vuosikymmenien ajan lukemaan kritiikkejä enkä aio luopua tästä tavasta niin kauan kuin henki pihisee, järki juoksee edes jotenkin ja kritiikkejä vielä julkaistaan. Suurin merkitys kritiikeillä on itselleni siinä, että ne nostavat esiin teoksia satojen teoksien massasta ja voin harkita teoksen lukemista. Jos luen kriitikon esittelemän teoksen, pääsen vertaamaan hänen näkemyksiään omiini. Aina en ole samaa mieltä, eikä tarvitsekaan.

Ammattimainen kritikki on saanut rinnalleen kirjabloggaajat ja influensserit. Nurkan takana odottaa  tekoäly. Otan osaa, ei oo heleppoo. Voimia!