Selvisin koronan ensimmäisestä aallosta vähin vaurioin. Vaikka kuulun riskiryhmään, en linnoittautunut "karanteeninomaisiin" oloihin kuten pääministerin suositus -  ei määräys tai käsky -  kuului. Kaupassa pyrin käymään entistä harvemmin ja tein kauppareissut aikaisin aamulla, mikäli mahdollista. Samalla tein erään yli kahdeksankymppisen sukulaisen ostokset. Pian tuli kevät, jolloin puutarha ja  putkiremontti veivät huomion, ajan ja energian. Kesä hurahti ohi vauhdilla. 

Tuli syksy - ja ensimmäinen varsinainen valinta piti tehdä: menenkö kansalaisopistoon jatkamaan monivuotista maalausharrastusta vai en? En mennyt. Se oli murheellista. Ajattelin maalausluokkaa, jossa turvaväleistä ei ole tietoakaan, jos ryhmään otetaan normaali määrä kurssilaisia. Ajattelin  kevättalvea, jolloin mies  vieressäni yski viikkokaupalla. Ei hänellä tietenkään koronaa ollut, ja kyllä, hän oli käynyt lääkärissä, mutta yskä ei vain loppunut. Minua ahdisti ja olisin halunnut pyytää häntä siirtymään kauemmas, mutta en pyytänyt.

Entäpä elokuvat, teatteri ja konsertit? Juuri kun olin aikeissa ostaa lipun teatteriin, korona siirtyi täällä kiihtymisvaiheeseen. En ostanut lippua. Nyt on palattu perustasolle. En silti mene elokuviin; teatteri on toistaiseksi suljettu, samoin musiikkikeskus. En pelkää niinkään omaa sairastumista, mutta en antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos sairastuttaisin vahingossa iäkkäät sukulaiseni, ne jotka asuvat kotipaikkakunnallani ja joita tapaan säännöllisesti. (Muualla asuvien tapaaminen ei ole tullut kevään jälkeen kuuloonkaan.) Niinpä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää olla mahdollisimman huolellinen ja rajoittaa omaa elämää pysyäkseen terveenä.

Onneksi ihmiset näyttäisivät ottavan tilanteen vakavasti. Lopultakin enemmistö käyttää kaupoissa maskeja; silmään pistävät pikemminkin ne, joilla EI sitä ole. Turvavälejä eivät kaikki yritä pitää, ja olisihan se välillä hankalaakin. Nyt enemmistö kuitenkin yrittää tsempata, ehkä joulun vuoksi, ehkä viranomaisten patistelun vuoksi. Oli syy mikä tahansa, niin fine.

Mutta raskaaksi tämä alkaa käydä. En odota, että rokotusten alkaminen on mikään simsalabim. Odotan kevättä. Valo ja puutarha ovat lyömätön yhdistelmä. Hiirenkorvat ja lintujen laulu. Ensimmäiset kukkaset. Kevätsade joka saa maan tuoksumaan. Sinne asti olisi jaksettava raahautua. Jotenkin.