Harpen Leen tarina on mediasta tuttu: Hän julkaisi maailmanmaineeseen yltäneen ja Pulitzer-palkitun esikoisteoksensa Kuin surmaisi satakielen vuonna 1960  ja vaikeni, kunnes hänen arkistoistaan löytyi 50 vuoden kuluttua nyt julkaistu romaani Kaikki taivaan linnut (Go Set a Watchman). Erikoinen tilanne on tietenkin synnyttänyt omat spekulaationsa.

Kaikki taivaan linnut jatkaa edellisen teoksen tarinaa, kertoo takakansiteksti. Kirjan olen vuosikymmeniä sitten lukenut mutta muista siitä juuri mitään. Joka tapauksessa ollaan taas 1950-luvulla Alabaman Maycombissa. Juristiksi opiskellut päähenkilö Jean Louise Finch on tullut lomalle lapsuuden maisemiinsa New Yorkista,  jossa hän asuu. Maycomb on entisesensä, paitsi että ei ole: mustien ja valkoisten suhteet ovat muuttuneet. Mustat ovat ruvenneet tavoittelemaan laajempia kansalaisoikeuksia, mitä valkoiset eivät hyväksy, ei Jean Louisen tyrmistykseksi myöskään hänen ihannoitu isänsä, setänsä eikä sulhaskanditaatti Henry.  Lisämausteena on kiista liittovaltion (perustuslaki, Korkeimman oikeuden tulkinta siitä)  määräysvallasta ja osavaltion oikeuksista. Periamerikkalaista.

Jean Louise ajautuu törmäyskurssille läheistensä kanssa ja valmistautuu lähtemään kotiin kesken lomansa. Rähinän jälkeen päädytään kuitenkin jonkinlaiseen sovintoon. Asioilla on puolensa, havaitsee Jean Louise, mutta säilyttää oikeutensa ajatella omilla aivoillaan. Daddy's girl on repäissyt itsensä aikuisuuteen.

Nykylukija tietää, miten rotujen väliset suhteet ovat USA:ssa 50-luvulta lähtien kehittyneet. Oikeastaan kiinnostavinta tässä teoksessa onkin, miksi sitä ei julkaistu silloin kun se todennäköisesti kirjoitettiin eli 50- tai 60-luvulla. Eikö Lee itse halunnut sitä julkisuuteen vai kieltäytyivätkö kustantajat, jos, niin miksi? 

Tässä teoksessa mustia nimitetään neekereiksi, epäilemättä alkuteokselle uskollisena. Kuulun itse siihen ikäluokkaan, jonka koulukirjoissakin mustat olivat neekereitä. Se oli aivan korrekti nimitys, samanlainen kuin esimerkiksi intiaani. Nekru sen sijaan oli halventava ilmaus, kuten ryssä. Leen teosta lukiessani mietiskelin, milloin neekeri-sanan käyttöä alettiin Suomessa paheksua. Hyvin on ainakin onnistuttu: asiallisessa kontekstissa neekeristä on tullut musta tai tummaihoinen ja neekeri aiheuttaa jo säpsähdyksen ja vähintään vaatii käytölle perustelun. Muita perusteluja ei tosin tule mieleen kuin fiktion vaatimukset.

Kaikki taivaan linnut ei ole niitä teoksia, jotka on pakko lukea, mutta ei sen lukeminen ihan  ajanhukkaakaan ole.