En tiennyt virolaisesta kirjailijasta Rein Raudista mitään, ennen kuin luin Hesarista arvostelun hänen romaanistaan Rekonstruktio. Arvostelu oli kiittävä. Niinpä vihjaisin, että minulle voisi ostaa syntymäpäivälahjaksi Raudin teoksen - ja sain sen. Tästä näkee, että kyllä kritiikeillä on merkitystä! 

Ensivaikutelma kirjasta oli, että onpas se kovin tyypillisesti virolainen. Kumma huomio sinänsä, sillä tunnen virolaista kirjallisuutta valitettavan huonosti. Ehkä sitä ei ole kovin paljon käännettykään? Jostain minulle on kuitenkin muodostunut käsitys, että virolainen kirjallisuus on vähän pölyistä, jahkaavaa, aiheiltaan historiallis-maailmankatsomuksellista, toiminnallisuutta karttavaa pohdiskelua. Minulla oli myös vaikeuksia "ostaa" teoksen maailma. Olin pitkään sitä mieltä, että rakennelma ja henkilöt ovat teennäisiä. Mietin myös, johtuuko jonkinlainen kankeuden tunne suomennoksen laadusta. 

Teoksen kertoja on Enn Padrik, jonka ainoa tytär on kuollut eräänlaisen lahkon tekemässä joukkoitsemurhassa. Padrik ryhtyy selvittämään, miksi hänen tyttärensä kumppaneineen päätyi murheelliseen ratkaisuunsa. Mitä hänen tyttärelleen oli tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli muuttanut pois kotoa? Padrik seuraa tyttären jalanjälkiä Pariisiin ja takaisin Viroon ja siellä Koivikkoperän yhteisöön. Yhteisössä  harrastetaan taiteita, mietiskellään, suositaan kasvissyöntiä ja raittiutta mutta myös grillataan makkaraa ja ryypätään - sekä kehitellään omatekoisia rituaaleja.

Talven tullen joukko tiivistyy ja alkaa yhä enemmän eristäytyä muusta maailmasta. Tässä vaiheessa  kerronta jäntevöityy ja saa lisää uskottavuutta ja imua. Kun viimeinen Padrikin haastateltava on lopettanut tarinansa, Padrik on rekonstruoinut tyttärensä vaiheet. 

Padrik ja tytär painivat isojen asioiden parissa. Syntymän ja kuoleman välissä on tämä arvoituksellinen reissu, elämä. Mikä tekee siitä merkityksellisen vai tekeekö mikään? Onko jotain, mihin voi tukeutua? Onko kuolema triviaalisti sanottuna ystävä vai vihollinen vai sekä että.

En rankkaa  Rekonstruktiota mielikirjojeni joukkoon, mutta uskon, että  se on ansainnut tulla suomennetuksi.