Tämä vuosi on ollut säiden suhteen poikkeuksellinen. Kesällä oli hellepäivä muistaakseni joko yksi tai ei ainoatakaan. Joka tapauksessa edellisen kerran vastaava tilanne on ollut 50 vuotta sitten. Heinäkuussa alkoi myös sataa. Ja sadettahan riitti niin paljon, ettei maa ei kynnyt enää imemään vettä. Monille maanviljelijöille se oli katastrofi, koska vilja jäi liejuuntuneeseen peltoon. Loka- tai marraskuussa tehtiin taas uusi ennätys: aurinko paistoi koko kuukauden aikana vain tunnin ajan. Sillä lailla.

Ja sitten rupesi satamaan lunta. Ennen itsenäisyyspäivää sitä oli muutama sentti,  nyt noin 60 senttiä. Poikkeuksellista sekin.  Lumihan ei sinänsä ole Suomen talvessa mikään yllätys, mutta ongelmia aiheutttaa lumen määrän nopea lisääntyminen. Mikään kalusto ei riitä sen  poistamiseen "reaaliajassa" vaan se junttaantuu kadun pintaan. Pääväylät yritetään kuitenkin pitää kunnossa, mikä kostautuu muualla. On uria, nimismiehen kiharaa ja terävää nypylää, joka ravistaa autoa kiitettävästi. On metrien levyisiä kevyenliikenteenväylyä, jotka ovat kaventuneet kinttupoluiksi. Pikkukatujen jalkakäytävät ovat paikoin hävinneet kokonaan. Eräänäkin aamuna näkyi, miten autoilija oli ajanut oikeanpuoleiset pyörät jalkakäytävällä. Ja sitten on vielä sohjoa. Yritin äsken tulla kotiin tällaisessa sohjorännissä. Ei onnistunut varsinkaan, kun vastaan tuli auto eikä kahta autoa mahtunut rinnakkain. Onneksi saatoin pelastautua parkkipaikalle ja kääntyä siellä ympäri. Kotiin pääsin toista reittiä.

Aurattua lunta on kaikkialla, vaarallisimmillaan autoa korkeampina valleina lähellä risteystä. Talojen tontit ovat täyttyneet lumesta, vaikka talvi on vasta alussa. Kukaan ei haluaisi ajattaa lunta pois, koska se on kallista mutta keväällä aurinko hoitaa homman ilmaiseksi. Mutta mihin lumen saisi tungettua, siinäpä ongelma.

Kaupungissa kun ollaan, ei onneksi tarvitse kärsiä sähkökatkoista. Aika tyrmistyttävää on, että myös puhelimet lakkaavat syrjäseuduilla toimimasta. Tukiasemien varavirta riittää vain neljäksi tunniksi, ellen väärin muista!

Katsoessani ikkunasta huomaan, että on taas alkanut sataa lunta tai räntää. Se saattaa merkitä, että kävelylenkki koirien kanssa supistuu muutamaan sataan metriin. Sellaiseksi supistui lenkki aamullakin, koska mitään ei ollut vielä aurattu ja pienet koirat tarpoivat mahaansa myöten märässä lumessa. Että semmosta tänä talvena. 

P.S. Unohdin mainita, että huhtikuusta heinäkuuhun oli myös tavanomaista viileämpää, kertovat tilastot.