Sunnuntaina tuli notkuttua kuninkuusraveissa. Kunkkarit on mahtava tapahtuma. Kun 30 000 ihmistä nousee seisomaan ja taputtaa ohi ravaaville kuningatar- tai kuningasehdokkaille, meinaa tulla tippa linssiin. Jos minulla olisi oma osallistuva hevonen, vetistelisin varmaan kisat alusta loppuun. Kyllähän nopeimmat lämminveriset ovat järkyttävän hienoja, mutta suomenhevosen kanssa suomalaiset ovat sinnitelleet täällä Pohjan perillä. Ei ole annettu periksi, prkl.

Hienoa, että Marimin voitti. On se niin pitkään sinnitellyt terävimmässä kärjessä ilman kruunua, ja ikäkin alkaa jo tulla vastaan. Erikasson voitti tasaisuudella. Sääntöjen mukaan se on voittonsa ansainnut, mutta erikoista hohtoa tuloksessa ei ole. Olisin kyllä suonut voiton jollekin uudelle yrittäjälle kuten Camrille tai Virijorille tai sitten jollekin kyvykkäälle epäonnensoturille kuten Frankolle tai Bokerille.

Kisassa oli mukana hämmästyttävän monta Turon jälkeläistä, jollainen Mariminkin on. En tiedä mitään hevosten jalostamisesta, mutta aika mielenkiintoista puuhaa se näyttäisi olevan näin koiraihmisen näkökulmasta. Suomenhevosiahan on noin 20 000 (tarkistan tämän, kunhan ehdin), mutta ne on jaettu neljään jalostussuuntaan. Ori saa astua/siementää 150 tammaa vuodessa. Ilmeisesti mitään enimmäismäärää ei ole, joten edm. Turollakin on noin 1300 jälkeläistä, luin Hevosurheilu-lehdestä. Linjasiitosta käytetään aivan kuten koirillakin on käytetty. En tiedä, lasketaanko sukusiitosprosentit samalla tavalla kuin koirilla, mutta jos  Marimin astutettaisiin Erikassonilla saataisiin sukusiitosasteeksi maltillinen 5,2%, vaikka Eri-Aaroni esiintyisi sukutaulussa 25 kertaa. Jutussa ei kerrottu, monenko sukupolven sukutaulusta olisi kyse.

Ravihevosten jalostamisella on tietenkin selkeä tavoite: hevosen pitäisi olla nopea, ja rakenteen ja luonneominaisuuksien tulee palvella tätä tarkoitusta ja mahdollistaa hevosen menestyksekäs  kilpailuttaminen. Hevosurheilun mielenkiintoisessa jutussa kerrotaan, ettei vanha ohje astuta paras parhaalla (ja toivo parasta) ole hevosilla osoittautunut erikoisen toimivaksi reseptiksi: kahden kuninkaallisen jälkeläiset eivät ole erityisemmin loistaneet.

Nostan kyllä hattua niille, jotka jaksavat puurtaa hevoskasvatuksen parissa. Harrastus on kallis ja suurvoittajat harvassa, mutta meille radan reunalla notkuville tarjotaan unohtumattomia elämyksiä. Kiitos!

P.S. Unohdin sanoa, montako niitä Turon jälkeläisiä oli. Niitä oli viisi oritta ja viisi tammaa; lisäksi Turo oli kahden tamman emänisä. En tiedä, esiintyykö Turo taempana sukutauluissa, koska käsiohjelmassa on vain isä, emä ja emänisä.