Ann-Luise Bertellin romaani Oma maa oli viime syksynä Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Teos jäi silloin lukematta, koska se on kirjoitettu ruotsiksi. Noloa, mutta niin mukavuudenhaluinen olen, etten edes yritä lukea ruotsinkielistä kirjallisuutta alkukielellä. Niinpä piti odottaa suomennosta, joka oli luvassa.

Bertellin romaanissa ollaan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Ajallisesti lähdetään liikkeelle jostain kansalaissodan jälkeisestä ajasta. Ruben-niminen, keuhkotuberkuloosia sairastava mies tekee kuolemaa kotonaan. Hänen vaimonsa on jo kuollut. Pienet lapset Elof ja Ivar jäävät  orvoiksi ja muuttavat äitinsä vanhempien luo asumaan. Pojat itsenäistyvät varhain, Elof tehdastyön ja maailmansodan jälkeen takaisin lapsuudenkotiinsa, Ivar Ruotsiin. 

Elof  on löytänyt puolisokseen tarmokkaan Olgan. Olga on näitä niskavuorelaisia naisia, jotka pitävät pystyssä talot, maat ja mannut sekä heikot miehet. Miehet ovat sodassa traumatisoituneita ja upottavat ahdistuksensa  viinaan. Naapurin emäntä Lisi ei kestä. Olgakin on katkemaisillaan, mutta repäisee vielä kerran - ja ihme tapahtuu. Niinpä Olga pysyy Elofin rinnalla loppuun saakka:

Kaikki se rakkaus mitä heillä oli ollut, oli koottuna kuin hopeamaljaan hänen piirongilleen.

  Se on oleva siellä ikuisesti, eikä sitä ole koskaan ollut.

Elofin ja Olgan tarinaan tiivistyy sotien jälkeinen Suomi. Ankara työ kohentaa elintasoa mutta ei pyyhi sodan kauhuja pois mielestä eikä kevennä sitä henkistä taakkaa, jota sodan kokeneet raahaavat mukanaan. Sen saavat niskoilleen myös sotasukupolvien lapset. Romaanin viimeisen sanan saa sanoa Elofin ja Olgan lapsenlapsi: Mutta laulaessani minä ajettelin sitä että isoisään ja hänen elämäänsä liittyi asioita, joista minulla ei ollut vähäisintäkään aavistusta. Niinpä. Sotasukupolvi vaikeni. Joskus olemme sisarieni kanssa miettineet, kysyimmekö edes mitään ja miksi emme. Nyt olisi paljon kysyttävää, mutta se on myöhäistä.

Oma maa on vankka, perinteinen romaani. Aihepiiri on tuttu, ja tavallaan tarinakin. Bertell on kuitenkin riittävän taitava pitääkseen lukijan otteessaan. Ilmaisu on keskittynyttä, kirkasta; olen näkevinäni kielessä runoilijataustaa. Elofissa ja Olgassa on riittävästi särmää, johon tarttua. Kiitos, että sain kulkea kappaleen matkaa rinnallanne, Elof ja Olga. Varsinkin Olga.