Professori Harjun tapaus on Juhani E. Jokisen esikoisteos. Paikallisessa lehdessä tämä kirjoittaja esiteltiin. Valitettavasti ei jäänyt mieleen, mikä hän on ammatiltaan. Mutta kaikkihan nykyään kirjoittavat dekkareita, ammattikirjailijoiden lisäksi. Julkaisukynnys on usein aika matalalla, niin nytkin.

Professori Harju on aivotutkija, kuten täällä aikoinaan vaikuttanut professori Riekkinen, jota ainakin täkäläiset pitävät Harjun esikuvana. Jokinen toki huomauttaa teoksensa loppukaneettina, että teos on fiktiota ja mahdolliset yhtymäkohdat eläviin tai kuolleisiin henkilöihin ovat sattumaa. Juu. Joka tapauksessa Harju löytyy kuolleena työmaakaivannosta. Käy ilmi, että hänen päähänsä on isketty tylpällä esineellä, joten on syytä epäillä tappoa tai murhaa. Tapausta ryhtyy tutkimaan komisario Olli Karhunen työtovereineen. Murhatutkimuksien ohessa kertoillaan professori Harjun urasta ja yliopistomaailmasta. Joten kuten tutkimukset saadaan finaalin, ja tapaus on ratkaistu. Hohhoijjaa.

Periaatteessa on mukava, että ihmiset haluavat kirjoittaa. Monet haluavat kirjoitelmansa myös kansiin, ja omakustanteista onkin tullut suosittuja. Jokisen kirjan on kuitenkin julkaissut kustannusosakeyhtiö Hai, joka ilmoittaa nettisivuillaan olevansa täyden palvelun kustannustalo. Tälle puulaakille on annettava sapiskaa Jokisen teoksen huolimattomasta toteutuksesta. Kieleen on jäänyt virheitä, ilmeisesti niitä joita oikolukuohjelma ei ole tunnistanut? Esimerkiksi: Lupaus tulevasta ihanuudesta sai saa mielikuvituksen hurjaan lentoon. Joskus sanan lopusta puuttuu muutama kirjain. Repliikin lopettava lainausmerkki saattaa olla ennen pistettä: "Mitä sä yrität tollo". Jne. Osaava kustannustoimittaja olisi varmaan kiinnittänyt huomiota myös kielen kömpelyyksiin eikä taatusti olisi hyväksynyt kirjan viimeiseksi virkkeeksi tätä helmeä: - Otsikoksi voisi tulla vaikka "Tohtori Virtanen-patologinen tapaus", Titta hymyili kuin Naantalin aurinko.