SDP ilmoitti aikoinaan olevansa puolue, jolla on seinät leveällä ja katto korkealla. Niinpä näkyy olevan. Eilen puheenjohtaja Antti Rinne otti suu virneessä vastaan persuloikkari Maria Tolppasen, siis tyypin, jonka blogi suljettiin keväällä rasistisena ja joka on lehtitietojen mukaan mukaan todennut kiljuvansa riemusta Vaasan torilla, jos siellä olisi vähemmän mamuja. Tolppanen saa toki olla mieltä mieltä tahansa, mutta SDP vetää kölin alta ne  jotka kuvittelevat, ettei puolueen ideologia ole vain sanahelinää. Se on. Valta ja oma uudelleenvalinta menevät  poliitikkojen arvomaailmassa kaiken muun edelle. Mutta taso nousi persuryhmässä Tolppasen poistuttua.

 
Ja taas kerran: En ole minkään puolueen jäsen enkä edes kannattaja vaan ns. liikkuva äänestäjä. Tosin olen alkanut epäillä äänestämisen mielekkyyttä ja ruvennut pikkusen ymmärtämään niitä, jota eivät turhautuneina tai periaatteellisista syistä äänestä, mutta vain pikkusen. Varmaan taas seuraavissa vaaleissa raahaudun uurnille toivossa, ettei meno äidy vielä hullummaksi.