En ihmettele yhtään, että esi-isämme juhlivat talvipäivänseisausta. Valoon päin lähdetään! Kyllä sitä kannattaa juhlia. Kuulin tänään radiosta, että päivän pituus on kotipaikkakunnallani ruhtinaalliset 4½ tuntia, siis auringon noususta sen laskuun. Paitsi että mitään aurinkoa ei ole aikoihin näkynyt. Valon määrä on nykyihmisen kannalta "sijoittunut" epäoikeudenmukaisesti. Juuri kun kesä on vaivoin alkanut - ns. pikku kesä on usein viileähkö - ollaankin jo juhannuksessa ja päivät alkavat lyhentyä. Keskitalvella vietettiin vielä muutama sukupolvi sitten hiljaiseloa, mutta nykyään paahdetaan työelämässä täysillä, ainakin teoriassa.

Ymmärrän myös hyvin, miksi aurinkoa on palvottu jumalana. Voisin liittyä tällaiseen kulttiin :) En lämmön vaan valon takia.