Emma Puikkosen romaani Eurooppalaiset unet olisi jäänyt minulta kokonaan huomaamatta, ellei siitä olisi tullut Finlandia-palkintoehdokasta. Nyt kun olen teoksen lukenut, tuli mielikuva, että olen sentään jonkin arvostelun  silmäillyt. Siitä ehkä oli jäänyt mieleen määritelmä episodiromaani? Niin tai näin, tässä romaanissa on virkistävää juuri tämä episodimaisuus. Kirja on tavallaan kuin novellikokoelma, mutta lopussa solmitaan lankoja yhteen.

 
Romaanin eurooppalaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nyt ei olla Suomen  takametsissä vaan Itä- ja Keski-Euroopassa. Ajallisesti siirrytään vuodesta 1980 jopa tulevaisuuteen, vuoteen 2027. Tänä ajanjaksona muurit murtuvat, valtiot hajoavat ja uusia syntyy, sotien tai ilman, integraatio etenee ja liikkuminen helpottuu. Ei olla vain jonkin valtion kansalaisia vaan eurooppalaisia. Ainakin teoriassa. Ainakin aikansa.
 
Romaanin henkilöt edustavat eri kansallisuuksia. On somali, albaani, unkarilainen jne. He elävät arkeaan, jonka katkaisee jokin ei-realistinen, surrealistinen kokemus, kuten että neliraajahalvautunut näkee, mitä ulkona on ja tapahtuu tai tunneliin jämähtäneen rekan editse vaeltaa loputon ihmisjoukko. En jaksa nyt ruveta vatvomaan, mitä kirjailija mielestäni on tällä hakenut (takakansiteksti tarjoaa kyllä selitystä). Toteanpahan vain, että noin  periaatteessa pidän tällaisista realismin rajojen yli pursuilevista elementeistä.
 
Lopulta romaanin nuorten - eli jo vanhentuneiden - ihmisten tiet leikkaavat tulevaisuuden Lontoossa. Immi on tarinan alussa lapsi; nyt aikuinen tietotyöläinen. Immin työ todellisuuden väärentäjänä tuo mieleen Bradburyn (Fahrenheit 451), Huxleyn (Uljas uusi maailma)  ja Orwellin (Vuosi 1984) klassikot. Immi kyseenalaistaa hommansa ja liittyy näin  fiktiivisten kapinallisten uljaaseen  joukkoon. Sanoisin kuitenkin, että tämä romaanin viimeinen jakso oli sen onnahtelevin osio.
 
Puikkosen kokonaisuutena ottaen hienosti kirjoitettu  romaani on ajan hermolla. Mitä meidän eurooppalaisesta unestamme (unelmastamme?) tulee, alkaa olla yhä enemmän hämärän peitossa.  Ken elää, se näkee.