Daniel Domscheit-Berg työskenteli Julian Assangen kanssa vuodesta 2007 vuoteen 2010. Näistä vuosistaan hän on kirjoittanut teoksensa WikiLeaks, Sisäpiirin salaisuudet,  joka on ilmestynyt tänä vuonna ja siis suomennettu melko tuoreeltaan. Siitä kiitokset kustantajalle (Tammi).

WikiLeaks otti ensiaskeleitaan silloin, kun D D-B tutustui Julian Assangeen eli J:hin, kuten häntä sisäpiireissä yleensä nimitettiin. Seurasi työntäyteisiä, intensiivisiä vuosia, joiden aikana WikiLeaksista yritettiin tehdä tunnetumpi ja tunnustetumpi. Aluksi homma hoitui varsin pienellä porukalla. D D-B:n mukaan ulospäin yritettiin kuitenkin antaa kuva laajemmasta organisaatiosta kuin todellisuudessa oli kyse. Vähitellen kahden keskeisen henkilön, Danielin ja Julianin, välillä alkoi olla yhä enemmän erimielisyyksiä. Niistä tässä teoksessa on tietenkin vain Danielin versio. Hänen mielestään Julian johti organisaatiota huonosti, jos ollenkaan. Kyse oli pikemminkin ajelehtimisesta ongelmasta toiseen. Sen sijaan Julian alkoi toimia yhä itsevaltaisemmin, otti mielellään yksin kunnian saavutuksista ja hänestä tuli mediaseksikäs julkkis. Mahdotonta tietää, miten paljon kateus leimaa D D-B:n kritiikkiä, vaiko ollenkaan. Joka tapauksessa hän tuo esille myös omia ongelmiaan, esimerkiksi myöntää ajoittain olleensa valtavan työpaineen, -määrän  ja yöunien puutteen vuoksi stressaantunut ja vähemmän tasapainoinen. Assangen mielestä Daniel oli paranoidisen skitsofrenian rajoilla!

Domscheit-Berg ei kuitenkaan ollut ainoa WikiLeaksin toimintaan tyytymätön, ja tämä oppositio irtoisikin WikiLeaksista ja perusti OpenLeaksin. Onkohan se saanut ilmaa siipiensä alle, en tiedä.

D D-B:n kirja kuvaa WikiLeaksia nousua ja osittaista tuhoa kiinnostavasti ainakin D-B:n näkökulmasta. Ehkä joskus saamme lukea asiasta myös Assangen version.

Laitan tähän loppuun vielä sitaatin teoksesta, vaikka se ei olekaan sen enempää Domscheit-Bergin kuin Assangenkaan aivoituksia. Sen on muotoillut minulle tuntematon saksalainen anarkosyndikalisti Rudolf Rocker: "I am an anarchist not because I believe anarchism is the final goal, but because there is no such thing as a final goal." Laittamattomasti sanottu!

Ja vielä toinen sitaatti, tällä kertaa D D-B:ltä itseltään: " Yhteiskuntamme tarvitsee täysivaltaisia kansalaisia. Ihmisiä, jotka eivät jätä pettymysten pelosta hankalia kysymyksiä kysymättä. Yhteiskuntamme tarvitsee hereillä olevia yksilöitä, jotka eivät sysää vastuutaan messiaalle, fyhrerille tai alfasudelle, vaan ovat valmiita ja kykeneviä erottamaan hyvän informaation huonosta ja tekemään hyvän informaation perusteella hyvä päätöksiå."