Kolme päivää hurahti uudemmalla kesämökillä eli ryhmäpuutarhamajalla. Viime syksynä ostettu, vain 10 vuotta vanha sähköistetty mökki on itse asiassa paremmassa kunnossa kuin  perinnemökki. Ympäristö on tietysti ihan toisenlainen. Pensasaidan takana on naapuri. Yhteisen  alueen hoitoon pitää osallistua, mutta paikka tarjoaa myös harrastusmahdollisuuksia ja sosiaalisia suhteita,  jos niitä kaipaa.  Aloitteleva ryhmäpuutarhalainen saa naapureilta ihanaa apua, kiitos, mutta välillä "työnjohtoa" on paikalla silloinkin ja sellaisissa asioissa, joissa sitä ei välttämättä kaipaisi...Koirien opettaminen suht hiljaisiksi on kova urakka. Varsinkin nuorin koira Luna on todellinen "hälyttäjä". Välillä Luna-parka saa pitää suihkepantaa; meillä tosin käytetään hajutonta suihketta, joka toimii hyvin: Lunan suu pysyy supussa. Joka tapauksessa alkukesän päivät kauniilla alueella ovat ihastuttavia. Kyllä passaa tuunata pihaa linnunlaulun säestyksellä.

Perinnemökki on varustelultaan vaatimaton eikä sitä enää kannata korjata. Paikka sen sijaan on upea: oma niemi ilman lähinaapureita suuren järvenselän äärella. Maasto on enimmäkseen karun kallioista, joten ihmeempiä puutarhaunelmia ei tontille ole voinut perustaa eikä ole ollut tarviskaan. Koirille paikka on loistava. Ne saavat riehua mielin määrin kenenkään häriintymättä, kaivaa kuoppia ja rypeä vedessä. Voiko enempää toivoa! Muutaman vuoden kuluttua perinnemökistä vissiin luovutaan. Ikävä tulee!