Kun alle kolmivuotiaana polvitutkitun koiran polvien uusintatutkimus tuli pakolliseksi roduilla joilla polvitutkimus on Pevisassa, mietin, ammutaanko hyttystä tykillä. Enää en mieti: uudistus oli tarpeellinen. Näppituntumalla arvioiden suurin osa 0/0 polvien jalostustietokantaan päätyvistä uusintatutkimuksista antaa toki tulokseksi saman 0/0:n tai esim. 0/1:n. Mutta sitten on myös yllättävän rajuja muutoksia. Otanpa pari esimerkkiä. Koiran A polvet ovat vajaan kolmen vuoden iässä 0/0, mutta vähän vaille viisivuotiaana 3/3. Koiran B polvet puolestaan ovat lähes kahden vuoden iässä 0/0, mutta jo himppusen yli kolmen vuoden iässä 3/3.

Varsinkin jälkimmäinen esimerkki ajatteluttaa. Olisi kiinnostavaa esimerkiksi tietää, onko polvet tutkinut kummallakin kerralla sama eläinlääkäri, jolloin lausunnot olisivat ainakin linjassa keskenään. Polvitutkimushan ei ole aivan eksakti vaan riippuvainen tutkijasta. Voi olla jossain määrin tulkintakysymys, onko tulos vaikkapa 0 vai 1,  1 vai 2, ja monenlaista viritelmää on vuosien varrella nähtykin. Siitä syystähän ristiriitaisia tutkimustuloksia voidaan arvioida kennelliiton paneelissa. Joka tapauksessa muutos 0:sta 3:een tuntuu yllättävältä. Haluaisinpa tietää, miten asiantutijat sen selittävät. Geneettinen tausta, mutta muuten? Kaksivuotias kääpiökoira on jo valmis paketti, aikuinen. Näinhän olemme ainakin kuvitelleet. Miten ihmeessä sen polvien status voi vuotta vanhempana olla tyystin erilainen? Kiinnostaisikohan esimerkiksi havannalaisten jalostoimikuntaa haastatella jotain asiantuntijaa meidän maallikoiden valistamiseksi? Vai onko niin, ettei sen kummempia selityksiä ole olemassa. Näin vaan joskus käy: koiran elimistö toteuttaa geneettistä koodiaan, että alapa heti rappeutua odottamatta iän karttumista?