Kuukausi, puolitoista sitten ostin retkiluistimet, sellaiset kenkiin kiinnitettävät. Huomasin heti, että vain vähän yli nilkan ulottuvat vaelluskengät eivät tue nilkkoja tarpeeksi. Niinpä ostin korkeammat, jämäkät kengät ja sauvat ja polvisuojukset ja rannetuet ja...Paikallisella luisteluseuralla oli viehättävässä ympäristössä lammella rata, jossa oli tarkoitus luistella. Sitten alkoivat pyryt, eikä seura pystynyt pitämään rataa auki. Ei hätää, kaupunki auraa joka talvi kilometrien pituisen radan jäälle. Paitsi että tänä talvena rataa ei meinattu millään saada aikaiseksi. Pitkän puurtamisen jälkeen saatiin kuitenkin valmiiksi pari muutaman kilometrin lenkkiä. Hienoa! Paitsi että paukkupakkasilla ei juuri tarkene luistella.

Mutta tänään päätin ryhdistäytyä. Aamulla oli toki vielä kylmä, ja itse asiassa päivälläkin parikymmentä astetta pakkasta, mutta auringossa oli sentään vähän armeliaampaa. Ei kun menoksi! Retkiluistin on tietenkin aivan erilainen vekotin kuin kaunoluistin, jollaisella olin muinoin luistellut. Aluksi olin vähän väliä kaatua selälleni, en kyllä ymmärrä miksi. Sitten kun pääsin matkaan (lue: luistelin noin 20 metriä), luistin osui railoon ja lensin mahalleni. Tiesin, että railoja pitää varoa, mutta se ei auttanut. Joo - mutta suojuksien tarpeellisuus oli todistettua. Vaikka putosin ensin polvilleni, se ei sattunut ollenkaan. Rupesin kylläkin harkitsemaan suositellun kypärän hankkimista. Muutaman ärräpään päästettyäni nousin pystyyn ja sain vähitellen juonesta kiinni. Luistelin nelisen kilometriä. Ei paljon, mutta arvelin sen riittävän alkajaisiksi.

Hauskaa oli. Toivottavasti maaliskuussa riittää aurinkoisia päiviä ja rata pysyy kunnossa.