Viime kesä oli järvi-Suomessa sateisin sataan vuoteen, kertoi Maikkari. Enpä ihmette. Tosin olisi mukava tietää, mitä uutisessa tarkoitettin kesällä. Jo toukokuu oli epävakainen, mutta ennen kaikkea sade on jatkunut tasaisen tappavaan tahtiin myös syys-lokakuussa ja jatkuu yhä. Puutarhakasvien talvehtiminen huolettaa. Miten niihin mahtaa vaikuttaa se, että maa on routiessaan todennäköisesti erittäin märkää. Se ei enää aikoihin ole imenyt vettä vaan esimerkiksi puutarhamökin piha litisee askelten alla silloinkin, kun pinta näyttää äkkivilkaisulla kuivalta. Onneksi ruusut sentään ovat kohopenkissä. Ehkä se auttaa hieman?

Koiratkin ovat tympääntyneet kosteuteen. Kun tällä viikolla oli pari pakkaspäivää, ne olivat selvästi riemuissaan, koska maa ei eräänä aamuna ollutkaan märkä. Vielä hauskempaa näytti olevan silloin, kun maata peitti viiden sentin lumikerros. Koiruudet olisivat halunneet ruveta riehumaan ja yrittivät juosta edestakaisin sen minkä talutin antää myöten. Valitettavasti en uskalla päästää niitä kotinurkilla irti. Autotiet ovat suht lähellä, eikä muutenkaan voi tietää, mitä yllättävää tapahtuu. Tulin varovaiseksi kun Ines-havaneesi aikoinaan säikähti sitä (leikillään?) takaa-ajanutta vierasta koiraa ja juoksi kotiin. Onneksi se ei joutunut ylittämään autoteitä! No, nyt on taas palattu märkyyteen: sataa vettä ja on sumuista ja pimeää. Great!