Istuinpa aikoinaan Messarin setterikehän laidalla. Takana istui nuorehko daami poikaystävineen - tai mikä herrahenkilö lie ollutkaan, mistä minä tiedän. Joka tapauksessa neito arvosteli koiria kovin sanoin  tyyliin "tuon kanssa en ilkeis lähteä ovesta ulos", "ihmeraasku", "voisin mä pimeellä ton kanssa lenkkeillä" jne. Lopulta viimeksi mainitusta tuli PN. Nyt tuli neidille kiire selitellä sanomisiaan; asiantuntemus oli ilmeisesti vaakalaudalla päätellen poikaystävän huvittuneesta kommentista. "No mutta mähän sanoin, että VOISIN lenkkeillä."

Kehänlaitakommentointiin voi suhtautua tavalla, jos toisella. Jotkut ovat sitä mieltä, että kehän laidalla ei ole syytä sanoa mitään vaan säästää kommentit kotimatkalle. Minusta taas koirien arviointi on näyttelyn suola ja kotimatkakommentointi liian hankalaa. Koiria on vaikea yksilöidä kaverille, kun ne eivät ole silmien edessä havannoitavina. Ehkä jotkut PU- ja PN-sijoittujat voi muistaa, mutta ei 30 - 80  koiraa. Monien rotujen yksilöthän ovat keskenään kovin samannäköisiä. (Sivumennen sanottuna en ymmärrä, miten tuomaritkaan saavat tolkkua jostain bichon friseistä, joiden ulkonäön eroja vielä hämärtää erojen häivyttäminen turkin muotoilulla.)

En kuitenkaan ole sitä mieltä, että kehän laidalla voi mättää mitä tahansa. Otanpa esimerkin. Kuvitellaan, että koirani Luna, valkoinen-musta väriltään, on kehässä. Jos joku sanoo, että  luulin sitä mustavalkoiseksi, loukkaannunko siitä? Enpä tietenkään.  Jos hän jatkaisi, että ei pidä kirjavista, niin mitä sitten? Minä en pidä mustista, mutta en tarkoita, että mustat olisivat huonoja. Jos kuulisin jonkun sanovan, että tuo koira on himppasen lyhyt, so what? Luna on himppasen lyhyt; miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Jos joku sanoisi, että eipä ole liikkeissä kehumista, ajattelisin että eipä ole puhujan koirasilmässä eikä asiantuntemuksessa kehumista. Vetävä liikkuminen on Lunan parhaita puolia. Mutta jos joku päivittelisi,  miksi tuokin ravunsyötti on raahattu näyttelyyn, pahastuisin toki. Huono käytös on huonoa käytöstä, eikä sitä tarvitse kehän laidallakaan sietää, vaikka se kertookin eniten puhujan itsensä sivistystasosta ja arvomaailmasta.

Pointtini siis on, että kehän laidalla voi ja saa käydä asiallista keskustelua esillä olevista koirista. Näyttely nyt kerta kaikkiaan on julkinen tilaisuus, jonne tullaan vapaaehtoisesti näyttämään koiria ja saamaan niistä arvostelu! Koiranomistajien kannattaisi suhtautua  rekkuunsa vähemmän herkkähipiäisesti ja kasvattaa paksumpaa nahkaa. Elämässä kun tulee vastaan kovempiakin paikkoja kuin se, että joku sanoo omaa rakasta piskiä huonoturkkiseksi. Tai sitten voi jäädä sinne kotisohvalle.

Tarkoituksellinen ilkeily sen sijaan on sieltä ja syvältä. Joidenkin mielestä vittuilu ja muu huono käytös kehän laidalla on lisääntynyt. Siihen minun on vaikea ottaa kantaa, koska käyn niin harvoin näyttelyissä enkä juuri kiinnitä huomiota muuhun kuin koiriin. Toivon kuitenkin hartaasti, ettei se ole totta. Miksi pilata tökeröllä käytöksellä muiden näyttelypäivä ja pahimmassa tapauksessa lopettaa jonkin aloittelijan näyttelyharrastus lyhyeen?