Sanon ensin varmuuden vuoksi, että en ole  mikään hevosten tai hevosurheilun asiantuntija, vaikka olenkin seurannut esimerkiksi raviurheilua vuosikymmenet, milloin enemmän, milloin vähemmän aktiivisesti. Ainut asia, mikä minua raviurheilussa kiinnostaa, on nimenomaan hevonen, eivät kuskit, valmentajat, pelaaminen tms. Höristän korviani aina, kun hevosen ympärille syntyy jotain kalabaliikkia kuten nyt viimeksi Sands Gangsterin laukattua loppusuoralla.

Laukkahan on tavanomainen ilmiö ja voi johtua monesta eri syystä. Sands Gangster kuitenkin myös kampesi voimakkaasti (voisiko sanoa määrätietoisesti?) ulospäin sisäradaltaan ja aiheutti vaaratilanteen muille hevosille. Tämä ei ole  jokapäiväistä. Tulkitsin tapahtuman niin, että hevonen pyrki pois itselleen epämiellyttävästä tilanteesta, siis kokonaan pois radalta, kivun tai vastaavan syyn takia. Sille tuli mitta täyteen. Tälle tulkinnalle saa nauraa aivan vapaasti. Tosiasia kuitenkin on, että eleet ja teot ovat eläinten ainoa keino saada meidät onnettomat pölvästit huomaamaan ja parhaassa tapauksessa ymmärtämään niiden näkökulma asioihin.

Tuli mieleen Graceful Swamp, joka lämmittelyssä tai esittelyssä viskoi päätään ja pyrki tallikaarteessa pois radalta. En muista, oliko tämä nimenomaan  viimeiseksi jäänyt kilpailu, jossa se jäi kymmenenneksi. Pian tämän jälkeen Graceful Swamp joka tauksessa kuoli mahalaukun repeämään. Olisiko sen ongelmat voinut huomata ajoissa? Tunnettuahan toki on, että eläimet esimerkiksi pyrkivät peittämään kipua.

Eläinten käyttäytymisen ja kognition tutkimus on ilahduttavasti lisääntynyt. Joskus tulokset vaikuttavat maallikosta vähän huterilta, mutta aina mielenkiintoisilta ja  tärkeiltä, jos ja kun tavoitteena on lisätä ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää eläinten aivoituksia ja välttää väärinkäsityksiä, joita kyllä riittää.