Jussi Valtonen voitti muutama vuosi sitten Finlandia-palkinnon Teoksellaan He eivät tiedä mitä tekevät. Pidän siitä. Olen kommentoinut teosta aikaisemminkin tässä blogissa. joten totean nyt mahdollisimman lyhyesti olennaisen: Teos ei ole mitään kielen ilotulitusta, ja rakennekin natisee liitoksissaan niin että saumakohdat näkyvät, mutta sisältö on painava. Minulle se passaa, koska olen asiakeskeinen ihminen, varmaan liikaakin. Edellisen teoksen jättämä myönteinen muistijälki sai minut tarttumaan Valtosen uutuuteen Vesiseinä.

 
Vesiseinä on novellikokoelma, ja pitkistä novelleistahan romaanikin oli muistaakseni koostettu? Ensimmäisessä novellissa Mahdollisia maailmoja lukijalle esittäytyy murrosikäinen Antti. Mitä Antista tulee isona? Silloin Antti tekee väitöskirjaa neurotieteen alalta ja seurustelee Ellin kanssa. Elli on kypsymättömältä ja pinnalliselta vaikuttava lakinainen, jonka kanssa sukset menevät ristiin Kreetan matkalla. Naimisissa  kuitenkin ollaan novellissa Le Corbusier ja tavoitellaaan porvariston hillyttyä charmia menestyksen ulkoisilla tunnusmerkeillä. Kiusallista säröä aiheuttaa Antin muinainen koulukaveri Alexander, jonka Antti kolmesti kieltää. Mutta Antti ja Elli ovatkin kasvaneet eri suuntiin, ja lusikat menevät jakoon - Ellin tahdosta.
 
Välllä koukataan Antin Outi-siskon elämään. Outi on rajoittanut elämäänsä esiintymispelkonsa vuoksi. Hän ei kuitenkaan huku vesiseinään, jollaisena hän kokee jännittämisen aheuttaman kauhun, vaan välttää tukehtumisen ja muuttaa koko elämänsä suunnan.
 
Mutta jospa Ellistä ei tullutkaan lakinaista vaan hammaslääkäri (tai  Antti päätyi naimisiin jonkun Ellin kanssa, josta tuli hammaslääkäri).  Naimisissa ollaan ja pariskunnalla on lapsikin. Afrikan matkansa jälkeen Elli vaipuu syvään masennukseen, ja Antti yrittää olla romahtamatta raskaassa elämäntilanteessaan.
 
Valtosen Antti Virtasesta ja lakinainen Ellistä tulee mieleen Juha Itkosen Antti Selokoski ja puolisonsa Eliisa, masentuvasta Ellistä Knausgårdin Linda. Ratkaiseva ero jälkimmäisessä  tietenkin on, että Linda ei ole fiktiivinen henkilö.  Tekisi mieli sanoa, että Valtosen teemat ovat tv:stä tuttuja, mutta en sano, koska se on hölmöä. Ne ovat tuttuja elävästä elämästä.  Kenties Valtonen ei tiristä niistä esiin mitään mullistavaa, mutta ei tämä elämän valintojen ristivalotus turhakaan ole. Kukapa ei olisi joskus funtsinut, että jos siinä ja siinä elämänvaiheessa olisiin tehnyt niin enkä näin, niin millainen nyt olisiin, mikä nyt olisin  ja missä nyt olisin. Minä ainakin olen. Valintojaan  sopii miettiä, joko Valtosen kanssa tai ilman.
 
 
 
(14.7. korjattu ja lisätty muutama sana)