Sofi Oksanen tuli nähtyä livenä. Hän oli signeeraamassa kirjojaan Puhdistus-elokuvan jälkeen, jolloin häntä myös haastateltiin. Ostin tilaisuudesta Stalinin lehmät -teoksen ja sain siihen kirjailijan omistuskirjoituksen. Jostain syystä kyseinen kirja on jäänyt minulta  lukematta. Nytpähän tulee sekin aukko paikattua. Televisiossa Sofi Oksanen vaikuttaa usein vähän tärkeilevältä ja viileältä, mutta tässä tilaisuudessa hän vaikutti mutkattomalta. Ehkä se johtui haastattelijasta, varsin iäkkäästä rouvasta, joka taisi vähän jännittää tilannetta, Kyse oli seniorikansalaisten elokuvaviikosta, jonka tilaisuuksiin kylläkin pääsevät kaikenikäiset. Aika väsyneeltä Sofi Oksanen kyllä vaikutti. 

Puhdistus-elokuva oli parempi kuin odotin. Amanda Pilken Zara on tyyppinä hieman erilainen kuin olin itse kuvitellut, mutta ei huono. Liisi Tandefeltin vanha Aliide on aivan nappisuoritus. Sen sijaan Peter Franzen alkaa olla turhan kulunut kasvo, mikä häiritsi tässäkin roolissa jonkin verran. Elokuvaa on moitittu raakuudesta, mitä en ihan ymmärrä. Raakuudet ovat peräisin romaanista eikä niillä mielestäni mässäilty. Jos niitä ei kestä katsoa, voi panna silmät kiinni, kuten ennen elokuvan alkamista hellyttävästi ohjeistettiin. Musiikki oli mielestäni jotenkin liian kaunista tai siloiteltua verrattuna tarinan rosoisuuteen. Ehkä sillä oli tavoiteltu jotain, mitä en vain tajua.