Talvi tuli ensimmäisen kerran marraskuun alussa. Se oli liian hyvää ollakseen totta, eikä toki ollutkaan. Tähän mennessä talvi on tullut ja mennyt useita kertoja. Välillä oli jo melko runsaasti luntakin, nyt ei  juuri yhtään. Muutama pakkaspäivä,  sitten lämpötila alkaa taas sahata nollan kahta puolta. Keli on ankara koiralle, jonka on pärjättävä avojaloin.

Tarjolla on ollut viikosta viikkoon jääkylmää vettä, jäähilettä, sohjoa, koppuraksi jäätynyttä sohjoa, karheaksi jäätynyttä lumen pintaa, luistinradaksi jäätynyttä lumen pintaa, lunta joka kantaa koiran tässä mutta ei tuolla, lätäkköjä joiden jääpinta kantaa tässä mutta ei tuolla, teräväsärmäistä hiekoitussepeliä ja suolaa. Kaikkea yritän mahdollisuuksien mukaan vältellä, mutta useimmiten mahdollisuuksia on kaksi: ei ulkoilla tai sitten ei vaan välitetä olosuhteista. Märkyyttä Rosita inhoaa yli kaiken, joten kosteimmilla keleillä lenkit lyhenevät välttämättömimpään. Kuivempana päivänä otamme sitten vahingon takaisin ja heittelemme pitempiä lenkkejä.  Jos maassa on pehmeää lunta, vieläpä laadultaan sellaista ettei se tartu tassuihin, Rosita riemastuu ja saa juoksuhepulin. Se kertonee, ettei koirallekaan ole yhdentekevää, millaisella alustalla se liikkuu.

Tassut ovat tässä höykytyksessä kovilla. Rositan etutassut alkoivatkin punoittaa,  ja toisessa oli suorastaan furunkuloosia muistuttavia muutoksia. Päätin, että kokeilen ensin, saisinko tassut kuntoon kotikonstein: pesu Hexocililla  ensin kolmena, neljänä päivänä peräkkäin, sitten muutaman päivän välein; suihkutus ja huolellinen kuivaus joka lenkin jälkeen; Virbacin hunajasuihke, Abilar-pihkavoide. Näistä kahdesta pihkavoide oli minusta tehokkaampi, eikä siinä ole niin voimakasta tuoksua kuin hunajasuihkeessa, joka sai Rositan aivastelemaan. Kuuri on ihan oma keksimäni, joten en suosittele sitä kenellekään, mutta se auttoi. Tassut ovat kunnossa. (Joo, aina kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus, että tassut paranivat hoitotoimistani huolimatta.)

Tassut voisi suojata, mutta en ole löytänyt käteviä tossuja. Rositalla on kahdet tossut, mutta fleecetossut eivät suojaa kosteudelta, lateksiset (?) ovat liukkaat. Tossujen pitäisi myös olla helposti puettavat ja pysyä jalassa. Mitähän  materiaalia rekikoirien ja joidenkin metsästyskoirien käyttämät tossut mahtavat olla? Pitänee ottaa selvää. Kunnon tossuilla olisi käyttöä, jos talvet alkavat olla tällaisia.

Lisäys: 16.1. Unohdin, että käytin tuota Virbacin tuotetta vain pari kertaa, mutta kokeilin myös Kruuse Manuka G -hunajavoidetta. Siinä ei ole niin voimakasta tuoksua kuin Virbacin suihkeessa. Palasin kuitenkin pihkavoiteeseen, josta minulla on jo aiempia hyviä kokemuksia.

Hankalat kelit rasittavat tassunpohjien  ja varpaanvälien lisäksi myös anturoita. Toistaiseksi Rositan anturat ovat kuitenkin pysyneet hyvässä kunnossa. Vahaa tms. voisi tietenkin käyttää ennalta ehkäisevästi, mutta käyttökelpoiset tossut ratkaisisivat tämänkin ongelman.

Lisäys 24.2. Virbacilla on hunajaa suihkeen lisäksi myös voiteen muodossa. Voide on varmaankin helpompi levittää tassuihin kuin saada suihke osumaan tassuihin ja vain tassuihin.