Ensin tiedoksi, että käytän esoteriaa eräänlaisena yläkäsitteenä ja muiden suuntauksien nimityksiä aika huolettomasti ryhtymättä jyvittämään, onko pommin varmasti kyse teosofiasta, antroposifiasta, ruusu-ristiläisyydestä vai jostain muusta.
Kaikki alkoi siitä, kun aikomukseni oli lukea Pirkko Kotirinnan teos Hilma af Klintin arvoitus. Klint on lempimaalareitani. Huomasin heti, etten ollut ainoa tästä teoksesta kiinnostunut. Niinpä päädyin kirjaston varusjonon hännille. Teosta odotellessani tulin lukeneeksi Jasmine Westerlundin teoksen Olly Donnerin kiehtova elämä. Kuinka ollakaan, Olly Donner (o.s. Sinebrychoff) miehineen oli kiinnostunut esoteriasta kuten Klintkin ja oli vieraillut antroposofi Rudolf Steinerin pakeilla hänen kulttuurikeskuksessaan Goethenaeumissa. Donnerin lapsettomaksi jäänyt pariskunta reissasi siellä täällä ja hoidatti huonoa terveyttään parantoloissa. Rahasta ei ollut puutetta. He edistivät ja tukivat antroposofiaa Suomessa ja Ruotsissa.
Lopulta sain käsiini Klintistä kertovan teoksen.Tiesin jo lehtiartikkeleiden perusteella, että Klint oli kiinnostunut esoteriasta ja vieraili Steinerin Goethenaeumissa. Hän myös näytti maalauksiaan Steinerille, mutta ei saanut kaipaamaansa huomiota. Kotimaassa Klint kuului yhteisöön, jossa harrastettiin mm. spiritismiä ja automaattikirjoittamista. Klint myös koki, että henget ohjasivat hänen maalaamistaan.
Kotirinnan teoksessa mainittiin Wassily Kandinskyn teos Taiteen henkisestä sisällöstä. Sehän piti lukea! Kandinskyä on pidetty abstraktin maalauksen pioneerina, jollainen hän toki onkin, mutta Klint maalasi abstrakteja töitä ennen Kandinskyä. Sitä ei vain yleisesti tiedetty, ennen kuin Klintin abstraktitkin maalaukset pöllähtivät julkisuuteen. No, taiteen henkinen sisältö meni minulta osin yli hilseen, mutta oli Kandinskyn teoksessa sellaistakin sisältöä, joka on kiinnostavaa ja ymmärrettävää myös kaltaiselleni tavis-harrastelijamaalarille.
1800-1900-lukujen vaihteen esoteriasta ovat kiinnostuneet myös tutkijat. Heidän työnsä tuloksia eli tutkimusartikkeleita on koottu teokseen Uuden etsijät, Salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria 1880 - 1930 (toim. Maarit Leskelä-Kärki). Teos on pääosin mielenkiintoinen, paikoin kuitenkin maallikolle turhan yksityiskohtainen selvittäessään jonkun suht tuntemattoman henkilön näkemyksiä ja eri paikkakuntien yhdistysten vaiheita. Joka tapauksessa Suomessakin oltiin ajan hermolla tästä kulttuurin säikeestä, mitä voi pitää saavutuksena. Suomeen mm. perustettiin yhä olemassa oleva teosofinen seura, josta sitten lohkesi mm. ruusu-ristiläisyys sekä antroposofia. Enimmäkseen aatesuunnan parissa puuhastelivat yhteiskunnan parempiosaiset, mutta eivät yksinomaan he. Harrastajia oli jopa työväestön ja työväenliikkeen parissa. Tavoitteena oli väljästi ottaen henkinen kasvu, mikä on kunnioitettavaa ja missä olisi meille nykyihmisillekin opiksi otettavaa. Aatesuunnan okkultistinen puoli vaikuttaa hörhöilyltä mutta myös virkistävän ennakkoluulottomalta.
Kannattaisikohan aihepiiristä kirjoittaa jokin lukijaystävällisempi teos? Tai ehkäpä biofiktiota? Luulisin, että kiinnostusta löytyisi.
Jatkoa seurasi. Sekä Kandinsky että Steiner olivat saaneet saaneet innoitusta J. W. von Goethen kehittelemästä väriopista. Ei kun tutustumaan! Ensin luin P. Sällströmin teoksen Johdanto Goethen värioppiin ja sitten myös Goethen itsensä kirjoittaman teoksen Värioppi. Aivan kuten Kandinskyn teoksessa, Väriopissakin on jotain, mitä en sisäistä, mutta myös tavikselle avautuvaa sisältöä.
Seuraavaksi tulin tarttuneeksi teokseen Kristallista savuksi, Kaija Saariahon maailma (kirjoittanut Pekka Hako). Ja kappas, mikäs siellä tulikaan vastaan ellei Rudolf Steiner. Saariaho kertoo käyneensä Steiner-koulua ja tutustuneensa siellä mm. Goethen värioppiin. Mikäli ymmärsin, hän näkee sävelet/äänet myös väreinä. Ja pisteeksi i:n päälle vielä yksi huomio. Satuin lukemaan Knut Hamsunin viimeiseksi jääneen teoksen Ruohottuneilla poluilla, jossa Hamsun toteaa: (--) luen Goethen väriopin teorioita vastaväreistä, enkä ymmärrä sanaakaan. Jaa-a.
Että tämmönen suma! Yhden teoksen lukeminen johti toiseen. Nyt aion jättää aihepiiriin - sekä esoteorian että väriopin - taakseni, tai ainakin lepäämään. Palaan konkreettiseen tekemiseen eli kansalaisopiston maalauskurssille, joka jatkuu joulutauon jälkeen.
(13.3. korjattu Olly Donnerin tyttönimen kirjoituasu. Pahoittelen virhettä!)
Kommentit