Sainpa lopultakin luettua Larssonin trilogian viimeisen osan Pilvilinna joka romahti. Kirja on 700-sivuinen järkäle. Kaksi edellistä osaa luin melkein ahmimalla; tätä viimeistä en niinkään. En tiedä, vaivasiko minua jo kyllästyminen vai oliko Larssoniltakin paras draivi hiipunut. Varsinkin  jorinat Säpön sisällä toimineesta Sektiosta eivät oikein sytyttäneet. Tarinaan alkoi tulla liikaa epäuskottavuuttakin, vaikka uskottavuus ei tietenkään ole tämän kaltaisen stoorin tärkein ominaisuus. Uskottavuuden rajoja saa kolkutella, mutta ei liikaa. Eron huomaa, jos vertaa rikoskirjallisuutta fantasiaan, jonka ei tarvitsekaan olla uskottavaa suhteessa reaalimaailmaan.

Kokonaisuutena ottaen tämä teossarja on toki rikoskirjallisuuden huippua. Mihinkähän Larsson olisi ehtinyt, ellei olisi kuollut melko nuorena? Tosin on niitäkin kirjailijoita, joiden sinänsä merkittävä ura on supistunut muutamaan teokseen. Väinö Linna tulee näistä ensimmäisenä mieleen. Larssonin pars luomus on Lisbeth Salanderin henkilöhahmo. Tietokonenörttinä hahmo on trendikäs ja kiinnostava. Tämän päivän lehdissä oli paljon juttua Wikileaks-nettisivuston hakkeriomistajasta. Kuinka ollakaan, hänellä oli monia Lisbeth Salanderia muistuttavia piirteitä! Mikael Blomkvist sen sijaan on lajityypin kannalta perinteisempi ylivoimainen sankarihahmo, ei kovin kaukana James Bondista.

Mietiskelin myös, onko Ruotsissa lehtiä, jotka oikeasti harrastavat edes osittain niin tiukkaa tutkivaa journalismia kuin Millennium-lehti vai ovatko Millenniumin sankaritoimittajat, Mikael Blomkvist etunenässä, aivan tuulesta temmattuja hahmoja. Myös Liza Marklundin teosten rikostoimittaja (mikä hänen nimensä nyt onkaan, Annika jotain?) selvittää rikoksia ansiokkaammin kuin poliisi. Tekeekö esim. suomalainen Alibi-lehti omia tutkimuksiaan vai kirjoittaako se vain, mitä poliisit ovat saaneet selville tai joku syväkurkku vuodattanut? Minulla ei ole hajuakaan.

Valitetttavasti en ole nähnyt Larssonin teosten pohjalta tehtyjä elokuvia. Ne on kyllä pakko katsoa, jos tilaisuus tulee. Pidän siitä, että olen lukenut kirjan ennen kuin näen siitä tehdyn elokuvan. Näin omat mielikuvansa henkilöistä ja tapahtumista voi luoda itse ja on hauska verrata niitä elokuvassa esiintyviin.

Täydennys 3.12. Sunnuntaina esitetään televisiossa elokuva Miehet jotka vihaavat naisia. Siistiä! Tästä teoksesta (eli trilogian ensimmäisestä osasta) käsittääkseni jenkit tekevät parhaillaan omaa versiotaan.