Suomessa on poikkeuksellisen paljon koirarotuja. Siitä huolimatta maahan tuodaan  uusia rotuja.  Joskus näillä koirilla voi olla valmiina jokin "ekologinen lokero", jolloin rotu yleistyy  ja vakiinnuttaa asemansa järkevän kokoiseksi populaatioksi. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi havannankoira: 30 vuodessa nollasta Suomen suosituimmaksi kääpiökoiraroduksi. Suurikaan suosio ei  ole ikuista, eikä muotiroduksi pääseminen/joutuminen aina ole järin toivottavaakaan  rodun laadun kannalta.

Usein uusi rotu ei kuitenkaan saa minkäänlaista jalansijaa, tuskin se aina on  tuonnin tarkoituskaan. Onpahan vain tuotu uusi rotu uteliaisuudesta ja joskus kenties näyttelykoiraksi; pääseehän harvinaisuudella melko varmasti ryhmäkilpailuun. Ja ehkä on mukavaa olla rodun maahantuoja ja ensimmäinen kasvattaja ja "guru", mää tiijä.

Vaikka yhä uusien rotujen tuontiin ei olekaan syytä suhtautua ryppyotsaisesti, ihmetelläkin voi. Joulukuun Koiramme-lehdessä oli kuva tällaisesta tulokkaasta, medimurjenkoirasta. Näkyy olevan pitkärunkoinen, matala- ja käyräraajainen otus. Meilläkö ei ole tällaista? Eivätkö corgit, heelerit, göötit, jotkin bassetit, muutamat terrierit, mäyrikset jne. aja samaa asiaa, jos siis tietynlainen ulkomuoto miellyttää. Mitä lisäarvoa medeillä on tarjottavanaan näihin ja lukemattomiin muihin vakiintuneisiin rotuihin verrattuna?

Niin sanotuissa uusissa kennelmaissa kehitetään uusia rotuja maatiaiskannoista. Sen jotenkin ymmärtää. Pitäähän nyt kaikilla  omia rotuja olla... Mutta jopa Suomessa "rekonstruoidaan"  uutta rotua eli seiskarinkoiraa. Sille saattaisi olla kysyntää, jos se täyttäisi seuraavat ehdot. 1) terve 2) keskikokoinen 3) helppohoitoinen turkki 4) sään kestävä, ei tarvitse pukemista 5) koira- ja ihmissosiaalinen, ystävällinen, koirapuistokelpoinen 6) riistavietitön 7) ei herkkähaukkuinen 8) helposti koulutettava, oppivainen 9) rauhallinen, korkeintaan keskivilkas, ei tarvitse jatkuvaa toimintaa tai harrastamista 10) sievä, mieluiten useita värejä. Mistäkö olen repinyt edellä olevan listan toivottavista ominaisuuksista? Nettipalstojen kyselyistä, joiden aiheena on "mikä koira meille?"  

Vanha vitsi on, että rotuja (jos edes halutaan, että on olemassa puhtaita rotuja) oikeastaan tarvittaisiin vain joitain kymmeniä: pienempi ja isompi ajokoira, pari seisojaa, ylösajavaa koiraa ja noutajaa, jokunen rotta- ja luolakoira, paimen ja laumanvartija, isompi ja pienempi vinttikoira, pari vahtia, muutama metsästyspystykorva ja vetokoira sekä liuta erikokoisia, turkiltaan erilaisia seurakoiria.

Rotukoiran paras puolihan on sen ominaisuuksien ennakoitavuus. Jos tykkää kultaisenoutajan kaltaisista koirista, olisi harmillista, jos ostettu pentu osoittautuisi ominaisuuksiltaan käyttömaliksi tai sakuksi. Rotupuhtaudella on kuitenkin lyhyt historia, ja saattaa hyvinkin olla, että se on tulossa tiensä päähän. Sitä ennen ilmeisesti näemme yhä uusia rotuja, myös satojen rotujen Suomessa.