En ollut kuullutkaan sellaisesta kirjailijasta kuin Hanna-Riikka Kuisma, ennen kuin hänen romaaninsa Kerrostalo oli Finladia-palkintoehdokkaana. Luin sen tietenkin ja olin sitä mieltä, että teos on ansainnut paikkansa kilpailussa. Siitä sain syyn myös ryhtyä seuraamaan Kuisman tuotantoa ja lukea nyt uutuuden #Syyllinen.

#Syyllisen ensimmäisessä luvussa tarinan kertoja on tutkintavankeudessa. Hän on tehnyt rikoksen, minkä, se ei tarkkaan ottaen selviä, mutta kertoja toteaa, että useimmiten henkirikoksen tekee mies eli joku muu kuin minä. Sitten kertoja ryhtyy kelaamaan auki elämäänsä ja rikokseen johtaneita syitä.

Kyse on nelikymppisestä naisesta. Hän on opiskellut yliopistossa, mutta opinnot ovat jääneet kesken, eikä varsinaista ammattiakaan ole. Hän pyrkii hankkimaan toimeentulonsa  verkostomarkkinoinnilla somessa. Hän on vastikään muuttanut puolisonsa kanssa äitinsä omistamaan asuntoon pienelle paikkakunnalle. Miehen työtilanne onnahtelee, eikä nainen oikein tiedäkään, mitä mies  tekee työkseen. Naisen äiti asuu vastapäisessä talossa. Tytär tarkkailee kiikarilla äitinsä elämää. Äiti hyysää linnakundeja.

Sitten hauras rakennelma romahtaa. Kertoja sairastuu markkinoimansa lisäravinteen vuoksi ja kertoo sen netissä. Siitä seuraa paskamyrsky ja pitkäkestoinen maalittaminen. Pikavippeihin nojannut talous menee entistä pahemmin  kuralle. Mt-ongelmat syömishäiriöineen nousevat taas pintaan, samoin muisto raiskauksesta. 

Jossain vaiheessa ajattelin, luenko tekstiä väärin,  onko kyseessä jonkinlainen raaka sosiaalipornon parodia. Päähenkilöön on ladattu ylenmäärin huono-osaisuutta. Hänelle  on ollut karmea lapsuus. Hänet on raiskattu. Hänellä on ollut tai on anoreksia ja bulimia. Hän on saanut keskenmenon tai teettänyt abortin. Hän on ollut mielisairaalassa. Hän yrittää pärjätä julmassa somessa, sen keinotekoisessa maailmassa. Hänen parisuhteensa takkuilee. Hän sotkeutuu pikavippeihin ja pyrämidihuijaukseen. Hän ajautuu psykoosiin. Ja mitä kaikkea vielä. Vähempikin olisi saanut lukijan uskomaan, että päähenkilön elämäntilanne on sietätämätön ja tuntemaan häntä kohtaan pelkkää myötätuntoa. Mutta ei tarina mikään parodia ole.

#Syyllinen on ahdistava teos meille hyväosaisille lukijoille, jotka  katsomme ohi ja yli ollaksemme huomaamatta niitä, jotka ovat ajautuneet tai jotka on ajettu sivuraiteelle.  Tästä romaanista  puuttuu se yhteisöllinen lämpö ja tuki, joka kannattelee Kerrostalon henkilöitä. Siksi se on niin lohduton.

Ennen romaanin loppua Kuismalla on tarjolla yllätys, mikä, sitä ei tietenkään voi tässä kertoa. En tiedä, haluaako Kuisma profiloitua nimenomaan siipirikkojen kuvaajana, mutta joka tapauksessa he ovat  Kuismansa ansainneet.