Melaniaa ei onneksi viety tutustumaan Marimekkoon, mutta Marimekon kankaita oli Finlandia-talon lehdistötilojen somisteena. Lopen kulahtanutta unikkokuosiakin näkyi olevan esillä. Jos yritän suhtautua asiaan kiltisti, niin voisin ymmärtää, ettei kahden viikon kiireessä muuta keksitty. Tai ehkä syy oli nostalginen: olivatko Marimekon tekstiilit  kenties esillä jo Ety-kokouksessa vuonna 1975? Nämä olisivat hyväksyttäviä syitä. Muussa tapauksessa tämä valinta kertoo siitä, miten surullisessa jamassa on suomalainen design. Mitään mainittavaa ei ole saatu aikaan vuosikymmeniin? Aina pitää turvautua iänikuiseen Marimekkoon.