Kevät etenee, vaikka sitä ei olisi viikko, puolitoista sitten uskonut, kun entisten lumimassojen päälle satoi uutta lunta. Mutta nyt kuulin ensimmäisen kerran tänä keväänä peipposen laulavan. Siitä alkaa kevät näissä maisemissa. Jokin muukin sirkuttaja oli äänessä,  en tiedä mikä. Talven vakioporukkaa se ei ollut. Tikka ilmoitti itsestään  pärisyttämällä  puuta ja lyhtypylvään peltistä kupua. Auts! Käpytikka on vakiovieras lintulaudalla, ja loppukeväästä näin ensimmäisen kerran pikkutikan. 

Pihalla voi nähdä sekä rusakoita että jäniksiä. Joskus olen tuuminut, olisiko värityksen perusteella kyse myös  risteymästä. Viime keväänä näin  "piilossa"  autotallien vieressä kyhjöttävän poikasen. Vaikka se oli ihan näkyvillä, en olisi sitä huomannut, ellei Rosita olisi saanut siitä vainua. Lisäksi näin  peräti kaksi kuollutta poikasta kadun varrella muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Ensimmäinen elinvuosi on eläinten pienokaisille rankka. Kaupunkiympäristössä puput ovat  harmittomia, kesämökillä aika viheliäistä sakkia mellastaessaan  pihassa. 

Oravia oli tänä talvena harvinaisen vähän; pitkiin aikoihin niitä ei näkynyt juuri ollenkaan. Jostain niitä sitten putkahti esiin maaliskuun puolivälin tienoilla. Onko niillä silloin jo poikaset ja äitioravilla niin suuri ravinnon tarve  että lintulautakin taas kiinnostaa?

Koronatoipilaana olen joutunut viettämään  pääsiäistä kaunpungissa. Jospa edes vappuna pääsisi mökille. Kesämökin etupiha on useimmiten vappuna lumeton, jolloin pihan ruopsutuksen voi aloittaa. Tänä vuonna tuskin käy näin varsinkaan, kun kinostumia ei ole nyt hajotettu. Mutta toiveissa on, että terassilla voisi istua kuuntelemassa lintujen laulua!