10-vuotias bangladeshilainen poika työskentelee seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaan laivojen romuttamolla. Mitään suojavarusteita ei ole. Palkka vaarallisesta työstä on surkea. Laivat ovat peräisin länsimaista. Miksi hän tekee tätä työtä? Auttaakseen perhettään, vastaa poika tv-ohjelmassa. Jos sairastuu tai loukkaantuu, se on sitten siinä. Ei voi  jäädä  päiväksi saikulle oman sairauden tai vaikkapa koiran synnytyksen vuoksi, koska sairauslomaa ei ole. Ja se mahdollinen kyläkoirakin hoitaa asiansa itsenäisesti. Ei tarvitse valittaa myöskään lomien lyhentämisestä, koska lomia ei ole.

Kenties pojan sisko ompelee hikipajassa puoli-ilmaisia rättejä länsimaisille kuluttajille. Siskon työ ei kuitenkaan ole tarpeeksi halpaa, joten tuotantoa on ruvettu siirtämään Afrikkaan, jossa on vielä halvempaa. Ei kannata valittaa työttömyyskorvauksen leikkauksesta, koska työttömyyskorvausta ei ole.

Perhe asuu kaatopaikalla ja elää seulomalla ja myymällä jätteitä: muovia, pahvia, metallia, lasia ja sen sellaista. Lapset osallistuvat heti, kun pystyvät taapertamaan mukana. Ei tarvitse valittaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta, koska päivähoitoa ei ole, eikä liian suurista opetusryhmistä,. koska koulua ei ole tai sinne ei ole varaa lapsia panna.

Liian kaukaa haettuja vertauskohtia meidän hyväosaisten elämälle? Ehkä. Kotikutoisemman kuvan huimasta elintasostamme ja sen noususta saa vaikkapa jututtamalla seitsemänkymppisiä ja heitäkin vanhempia. Millaista oli elämä heidän lapsuudessan, nuoruudessaan ja ruuhkavuosina: Mihin ikään asti koulutus oli ilmaista; paljonko luokissa oli oppilaita;  miten koulumatkat oli järjestetty; paljonko sai opintotukea ja asumistukea; miten opiskelijat asuivat; paljonko sai lapsilisää; miten pitkä oli äitiysloma; mihin lapset sai päivähoitoon, paljonko se maksoi; millaista korvausta sai työttömäksi jouduttuaan; pääsikö sairas lääkäriin jne. Kysy ja ylläty, jos et ennestään tiedä. 

Nyt me valitamme kuvainnollisesti sitä, että sormessa on tikku eikä yhteiskunta riennä apuun. Ehdotin tässä blogissa aikoja sitten säästöjen kohteiksi lomarahojen leikkausta/poistamista ja ammattiyhdistyksen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistamista sekä vaadin, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia pitää suojata. Olen yhä samaa mieltä.