Pitkän, pimeän ja vetisen syksyn jälkeen rävähti vauhdilla oikea talvi. Viime viikot ovat olleet kylmiä; pakkanen on huidellut 20 asteen kahta puolta. Myös harvinainen valoilmiö, aurinko, on näyttäytynyt taivaalla. Muutama tunti kirkkautta piristää kummasti ja valaa uskoa: kyllä se kesäkin siellä häämöttää; päivä alkoi jo pidentyä. Keskipäivän auringossa kylpevä luminen maisema on kaunis. Vielä upeampia ovat auringon nousut ja laskut. Taivaan värit vaihtuvat punakeltaisista sinihopean kautta syvänsiniseen, illan tullen lähes mustaan. Lumiset ja huurteiset puut kuvastuvat upeasti tummaa yötaivasta vasten. Tännekin tulee vuodenvaihteen tienoilla runsaasti venäläisiä turisteja. Heitä haastateltiin paikallisessa lehdessä jokunen vuosi sitten. Monet ihastelivat varsinkin ympärstön puhtautta. Silloinkin sattui olemaan samanlainen luminen pakkastalvi kuin tänä jouluna.

Asialla on myös kääntöpuolensa. Pakkasta on niin paljon, etteivät havannankoirat pysty tekemään kovin kummoisia kävelylenkkejä, vaikka niillä on manttelit. Tassuja kuitenkin paleltaa. Mutta eipä hätää: ulkoillaan sitten enemmän, kun sää sallii. Enemmän on harmia siitä, että järvien jäät ovat kovista pakkasista huolimatta kuulemma heikkoja. Lunta satoi runsaasti heti jäätymisen jälkeen, mikä estää jään vahvistumisen ja nostaa vettä jäälle. Koska vedenpinta oli myös normaalia korkeammalla, jään alla on vaarallisia virtauksia, jotka syövät jäätä. Niinpä latujen ja luistelureittien yms. teko jäälle ei tahdo onnistua. Kaikkea ei voi saada, joten nautitaan siitä mitä on!