Pikku höppänäpöppänä nättisilmä lämpöpakkaus Luna sai mittariin 10 vuotta. Onnittelemme! Ikä ei vielä näy  Lunasta ollenkaan, paitsi purukalustosta, joka on aina ollut Lunan heikoin puoli. Pieniä välihampaita  irtosi hammaskiven poiston yhteydessä jo melko nuorena, ja nykyään Lunalta puuttuu etuhampaitakin. Muuten sen terveys on toistaiseksi ollut rautaa. Se on käynyt koko elämänsä aikana eläinlääkärissä sairauden vuoksi vain kerran, ja sekin osoittautui vääräksi hälytykseksi; sairautta ei sitten ollutkaan. Vaikka Lunasta löytyisi tämän jälkeen mikä tahansa sairaus, olen sitä mieltä, että se on ollut erittäin terve koira. Ikääntyminen kun pakkaa tuomaan mukanaan kremppoja, niin koirille kuin meille ihmisillekin.

Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta ja kuukaudestakin, jonka Luna vielä kulkee rinnallani. Tulevaisuudestahan ei tiedä, kun ei ole sitä kristallipalloa. Päällisin puolin erinomaisessa kunnosssa ollut Lunan isoäiti Tuisku oli juuri täyttänyt 10 vuotta, kun siltä repesi ristiside, puolentoista vuoden kuluttua toinen. Sillä ehti vielä olla virtsakivet, jotka poistettiin, ennen kuin tie nousi pystyyn suuren, revenneen pernakasvaimen vuoksi 13½-vuotiaana. Myös Lunan mami  Pilvi vaikutti 10-vuotiaana loistokuntoiselta, mutta lähti heti 11 vuotta täytettyään sateenkaarisillalle kasvaimien vuoksi. (Ja yhä vain  silmäni kostuvat, vaikka Pilvin kuolemasta on jo kaksi vuotta.) Ikäjärjestyksessä toinen havaneesini, Ines, puolestaan ei ollut 10-vuotiaana kovin freesi, mutta niinpä vain se porskutti lähes 16-vuotiaaksi. Koiratkin ovat mitä suurimmassa määrin yksilöitä.

Mutta tänään pannaan pöytä koreaksi ja hemmotellaan pikku höppänäpöppänää.