Elettiin armon vuotta 1989. Huushollissa oli noutaja ja setteri. Oli selvää, että näinkin isoja koiria ei voisi yhtä aikaa olla kahta enempää, mutta entä pienempiä...Hmm, jokin pikku turjake voisi olla hauska, mutta mikä? Ehkä pieni terrieri, mutta tulevatko ne toimeen samaa sukupuolta olevien koirien, eli tässä tapauksessa toisten narttujen, kanssa? Olisiko perhonen liiankin hento? Lyttynokat karsiutuvat jo ulkomuotonsa vuoksi. Bichon frise tai keskarivilliskin käviät mielessä, vaikka en pidä niiden trimmauksesta.

Mutta sitten ilmestyi Koiramme-lehti, joka oli alkanut julkaista kuvia vuoden voittajista. Niiden joukossa oli jokin ihmeotus, bichon havanese, sanottiin kuvan alla. Omistaja Thomander Tampereelta. En ollut ikinä kuullutkaan mokomasta, mutta koira oli hauskannäköinen veitikka. Se on siinä! Vuonna 1990 ei ollut nettiä, joten tiedon saaminen rodusta ei ollut ihan helppoa. En edes muista, mitä kautta rodusta muodostui minulle jonkinlainen kuva, mutta niinpä vain aloin haeskella pentua. Ajattelin, ettei Tampereella asuvia Thomandereita varmaankaan ole pilvin pimein ja soitin numerotiedusteluun ja sain muistaakseni pari numeroa. Soitin ensimmäiseen - ja puheluun vastasi Mirja Thomander eli heti tärppäsi. Sain tietää, että Helsingissä Kirsti Koivulla olisi myytävänä musta narttupentu mutta että musta ei olisi rotumääritelmässä hyväksytty väri. Lisäksi sain hollantilaisen kasvattajan yhteystiedot, ja Hollannista sitten syksyllä 1990 lensikin pikkuinen havapentu yhdessä kahden muun kanssa ja asettui asumaan suoraan sydämeen!

Pentu, joka sai ensin nimekseen Mini, sittemmin Minni, lensi vielä Vantaan lentokentältä kanssani Kuopioon ja asettui taloksi niin kuin olisi asunut Kuopion Jynkässä aina. Ainoa ongelma oli, että pentu oli kovin nirso syömään. Muuten se oli kerta kaikkiaan valloittava otus. Näille karvakasoille, nykyiseltä nimelltään havannankoirille,   oli tarkoitus antaa pikkusormi mutta ne veivätkin koko käden.

Näin olivat sitten kasassa ne koirarodut, joita olen vuosien varrella omistanut: kultainennoutaja, cockerspanieli, englanninsetteri ja havannankoira, enimmillään viisi koiraa yhtä aikaa, useimmiten vähemmän. Tällä hetkellä joukko on jo supistunut kolmeen havannaan. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kovasti nimittäin tekisi mieli, no, siis, ehkäpä sentään otan järjen käteen ja pysyn nykyisissä?