Olen aina ollut koiraihminen. Kissoja olen pitänyt kauniina mutta tylsinä eläiminä. Viime aikoina olen hieman päivittänyt näkemyksiäni. Suurin syy siihen on varmaan erään sukulaisen kissakaksikko. Omistajilla on ollut tästä parivaljakosta vuosien varrella monta hauskaa ja liikuttavaakin juttua kerrottavanaan. Viime keväänä toinen kissoista, reippaasti yli parikymppinen, siirtyi kissojen taivaaseen. Kun se ei enää muutamana viime vuotenaan saanut kiinni hiiriä ja myyriä, nuorempi kissa - itsekin iältään kahdenkympin kieppeillä - toi niitä kumppanilleen. Se asetti saaliinsa rappusille ja huuteli  sisällä olevalle vanhukselle, että täällä olisi sapuskaa. Vanhus köpötteli paikalle ja söi saaliin tyytyväisenä. Söpistä!

Mutta kissa omaan huusholliin? Huomaan heti täydellisen tietämättömyyteni kissojen elintavoista ja hoidosta. Millainen ruoka on laadukasta? Miten kissa opetetaan käymään hiekkalaatikolla? Onko se helppo opettaa kulkemaan valjaissa; sisäkissa joka ei ainakaan talvella koskaan pääse ulos, on minusta omituinen otus. Entä kesällä, kissahan ei pysy aidatullakaan pihalla. Pitäisikö sille rakentaa kesämökille jokin häkki tms? Miten kissoihin tottumattomat koirat suhtautuisivat tulokkaaseen? Kissa pääsee kotona hyppimään mihin vain. Pitääkö kaikki putoamisvaarassa olevat esineet raivata pois? Jne. Onkohan ensimmäistä koiranpentuaan hankkivalla ihmisellä tällainen kysymystulva edessään?

Olisiko asia niin, että kissoja täytyy tyytyä ihailemaan kaukaa? Paras kissa on tuttavan kissa?