Johanna Venhon uutuus Syyskirja on biofiktiota, luulen. Kuvittelin ensin, että biofiktiolla viitataan tavalla tai toisella luontoaiheisiin teoksiin, mutta termi tuleekin biografiasta. Otetaan joku menneisyyden kiinnostava merkkihenkilö, usein taiteilija, ja kehitään hänen vaiheistaan teos, jonka sisältö  on tarua ja totta. Lajista on tullut suosittu. Se on lukijaystävällinen ja ehkä kirjailijallekin näppärä, millä en tarkoita helppoa.

Syyskirjan päähenkilö on Tove Jansson. Hän on puolisoineen jättämässä lopulliset  jäähyväiset pitkäaikaiselle kesäpaikalleen Klovharulle. Ikää on jo niin paljon, ettei luodolle enää jakseta tulla eikä varsinkaan siellä asua. Niinpä Tove jaTuulikki eli Tooti käyvät läpi tavaroitaan ja papereitaan ja lajittelevat ne mukaan otettaviin ja saarelle jätettäviin. Tooti on sivuroolissa, tapahtumaa käydään läpi Toven katseen ja ajatusten kautta. Tove selaa  muistojaan. Ajatukset kääntyvät lapsuuteen ja nuoruuteen sekä boheemin taiteilijaperheeseen ja varsinkin Ham-äitiin.

Toven tarinan rinnalla kulkee nuoren Marian tarina. Maria on Tovesta kiinnostunut opiskelija, joka on jopa lähettänyt Tovelle kirjeen. Tove ei ole vastannut kirjeeseen. Nyt Maria pääsee opiskelijaryhmän kanssa käymään Klovharussa ja tapaamaan Toven aivan kasvotusten. Kun ryhmä palaa mantereelle, Maria jää rannalle telttaan asumaan ja kiikaroimaan Klovharun suuntaan. 

Tove Janssonista piirtyy luotettava ja luonteva kuva. Kuva on myös perin tuttu: juuri tällaisena olemme tottuneet Janssonin näkemään. Se valitettavasti syö romaanin kiinnostavuutta. Mariaa pidin jotenkin kerrontateknisenä hahmona, jota en "ostanut". Pahoittelen.

Syyskirja on nopealukuinen teos.  Haukkasin sen välipalaksi pitääkseni vähän taukoa Saision järkäleen, Passion, sulattelusta. Myönnän, ettei tällainen lukutapa ollut Syyskirjaa kohtaan reilu. Olisihan se ansainnut kunnollisen paneutumisen. Kas kun Passion rinnalla pakkaa kutistumaan melkein kirja kuin kirja.