Tämä juttu piti kirjoittaa jo aikoja sitten, mutta Vuodatus oli jumissa, joten se ei ollut mahdollista. Ehdin jo ajatella, että sivusto on lopettu kokonaan. Onneksi ei. Kirjoitan nykyään  niin vähän, etten varmaankaan olisi viitsinyt enää avata uutta blogia muualle.

Mutta siis ne vaalit. Kuten kerroin, äänestin ensimmäisellä kierroksella Rehniä. Sitten tulikin eteen tenkkapoo, jota ratkoimme erään ikäiseni eli eläkeläisen kanssa. Hän kertoi havahtuneensa siihen, että Haavistohan on eläkeikäinen. Että pitäisiköhän raskaaseen hommaan tosiaankin valita nuorempi eli Stubb. Siitä pääsimmekin päivittelemään USA:n tilannetta, joka on käsittämätön.

Vaalien typerin juonne oli Haaviston homouden nouseminen agendalle toisella kierroksella. Se ei ollut Matti Röngän syy, vaikka hän siihen vähän kömpelösti viittasi uutislähetyksessä. Asiahan oli yleisesti tiedossa kuten myös se, että tietyt uskonnolliset piirit ja osa miesäänestäjistä ei äänestäisi Haavistoa hänen sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi. Huomio asiaan kiinnittyi vain syystä, että Haaviston kannattajat paheksuivat Röngän kommenttia ja alkoivat jauhaa asiaa julkisuudessa. Luulen, että tästä oli Haavistolle pikemminkin hyötyä kuin haittaa.

Sanna Marin piti omat bileet sama päivänä, kun Stubb astui virkaansa. Sattuma? Tuskin. Marinhan biletti omissa juhlissaan myös itsenäisyyspäivän iltana piipahdettuaan ensin linnan kutsuilla. Huomaatteko, mulla on ikioma hiakkalaatikko!