Viime vuonna 22.4. otetuissa kuvissa puutarhamökin pihalla kukkivat krookukset ja kevättähdet; jokunen idänsinililja ja tete-narsissikin näkyy. Jälkimmäiset voivat tosin olla kaupungista tuotuja ruukkukukkia, vaikka niitä kasvaakin myös pihaan istutettuina. Viime vuonnahan oli tähän aikaan pääsiäinen. Pihaa haravoitiin ja poistettiin talventörröttäjiä. Joops, mutta eilen samalla paikalla oli lunta 20 cm:stä ylöspäin. Pari krookusta sentään oli avannut kukkansa lumettomalla paikalla pensaan juurella.
Alueelle johtava tie, joka yleensäkin on ongelmallinen huhti-toukokuussa, oli aivan uskomattoman kurjassa kunnossa. Urat olivat niin syviä, että auton pohja ryysti maata. Toivottavasti ei tullut vaurioita, siltä ainakin eilen vaikutti. Siellä missä ei ollut syviä uria, oli järkyttävän liukasta savivelliä. Tai sitten oli sekä uria että velliä. Paikallisessa lehdessä onkin kerrottu, että tänä keväänä on sorateillä harvinaisen vaikea kelirikko. Voin kuvitella, miten vaikeaa on niillä ihmisillä, jotka asuvat tällaisten tieyhteyksien varassa. Kesämökille kun voi aina olla menemättä!
Viikonloppuna tänne pöllähti isompi joukko muuttolintuja; yksittäisiä lintuja ja kiertolaisia on toki ollut jo aikaisemmin. Kun astuin aamulla ulos koirien kanssa, vastassa oli liverrys- ja sirkutuskonsertti. Suloista! Osa näistä linnuista vissiin jatkaa matkaa kevään edistyessä pohjoisempanakin, mutta jää niitä lähimaisemiinkin riittävästi. Lintujen kevätkonserttia kuunnellessa tulee aina mieleen Rachel Carlsonin klassikko Äänetön kevät. Muistelen, että Carlson kuoli vähän aikaa sitten. Hänen työnsä ympäristömyrkkyjen vastustajana oli käänteentekevää.
P.S. Tulipa mieleeni, että näin vähän aikaa sitten dokumentin, jossa sanottiin Carlsonin kuolleen syöpään pian edm. kirjan ilmestymisen jälkeen. Ja niinpä tosiaan: Wiki tietää kuolinvuodeksi 1964!
Alueelle johtava tie, joka yleensäkin on ongelmallinen huhti-toukokuussa, oli aivan uskomattoman kurjassa kunnossa. Urat olivat niin syviä, että auton pohja ryysti maata. Toivottavasti ei tullut vaurioita, siltä ainakin eilen vaikutti. Siellä missä ei ollut syviä uria, oli järkyttävän liukasta savivelliä. Tai sitten oli sekä uria että velliä. Paikallisessa lehdessä onkin kerrottu, että tänä keväänä on sorateillä harvinaisen vaikea kelirikko. Voin kuvitella, miten vaikeaa on niillä ihmisillä, jotka asuvat tällaisten tieyhteyksien varassa. Kesämökille kun voi aina olla menemättä!
Viikonloppuna tänne pöllähti isompi joukko muuttolintuja; yksittäisiä lintuja ja kiertolaisia on toki ollut jo aikaisemmin. Kun astuin aamulla ulos koirien kanssa, vastassa oli liverrys- ja sirkutuskonsertti. Suloista! Osa näistä linnuista vissiin jatkaa matkaa kevään edistyessä pohjoisempanakin, mutta jää niitä lähimaisemiinkin riittävästi. Lintujen kevätkonserttia kuunnellessa tulee aina mieleen Rachel Carlsonin klassikko Äänetön kevät. Muistelen, että Carlson kuoli vähän aikaa sitten. Hänen työnsä ympäristömyrkkyjen vastustajana oli käänteentekevää.
P.S. Tulipa mieleeni, että näin vähän aikaa sitten dokumentin, jossa sanottiin Carlsonin kuolleen syöpään pian edm. kirjan ilmestymisen jälkeen. Ja niinpä tosiaan: Wiki tietää kuolinvuodeksi 1964!
Kommentit