Kari Hotakaisen uusimman teoksen Luonnon laki taustat tunnetaan: Hotakainen joutui vakavaan kolariin, jossa oli hengenlähtö lähella. Kun teos jokunen viikko sitten julkaistiin, media esitteli teosta ja Hotakaista laajasti, jolloin  taustatapahtumat kertautuivat. 

Luonnon lain päähenkilö on joutunut kolariin, ja hänet kursitaan kasaan sairaalassa. Hän näkee, miten sairaanhoitajat raatavat pienellä palkalla hankalien potilaiden parissa. Sairaalavaiheen jälkeen alkaa pitkä kuntoutusjakso. Tämä kaikki maksaa, ja enimmäkseen maksajana on yhteiskunta eli veronmaksajat. Tämän joutuu päähenkilökin - ikänsä veroista narissut ja niitä kiertänyt yrittäjä - myöntämään. 

Luonnon laki ei ole suurta kirjallisuutta tai parasta Hotakaista, mutta sillä on yhteiskunnallinen sanoma: hyvinvointivaltiolla on merkitystä. Se on loistava järjestelmä, vaikka yskiikin, mutta me hemmotellut kermaperseet emme edes ymmärrä olla kiitollisia vaan valitamme kaikesta, enimmäkseen joutavanpäiväisistä asioista. Joku kriitikko taisi pohtia,  olisiko Hotakaisen kannattanut kirjoittaa aiheesta pamfletti. Ehkä. Uskon kuitenkin, että fiktio on kaunokirjailijalle luonteva tekstilaji ja myös lukijaystävällinen. Luultavasti useampi ihminen tarttuu romaaniin kuin pamflettiin.

Hotakainenkaan ei väitä, että kärsimys jalostaa tai että kuolerman rajalla käyminen muuttaisi ihmisen täysin, mutta näkökulman muutosta ne usein merkitsevät. Meidän ei kuitenkaan  tarvitsisi oppia vain kantapään  kautta. Voisimme "valaistua" myös toistemme kokemuksien avulla, vaikkapa lukemalla Hotakaisen romaanin.