SKL on julkistanut alustavat tiedot jalostustarkastuksesta, jonka olisi tarkoitus sopia kaikille roduille. Useilla roduillahan on omia tarkastuksia, joillakin näitä on ollut hyvin pitkäänkin. Niukoista tiedoista ei käy ilmi, saavatko nämä rodut säilyttää perinteiset tarkastuksensa SKL:n tarkastuksen rinnalla. Toivottavasti saavat.

Alustavien tietojen mukaan rotujärjestöt myös päättävät itse, tuleeko jalostustarkastuksesta pakollinen siitokseen käytettäville koirille. Luulisin, että ainakaan ensi vaiheessa ei tule. Se on resurssikysymys: mistä repäistään jalostustarkastuksen tekijät, sopivat tilat ja aikaa. Ei mistään, mutta ajan kanssa systeemin rakentaminen onnistunee. 

Tarkastuksen suorittajiksi SKL ilmoittaa rotujärjestöjen nimeämät henkilöt, joita voivat olla ulkomuototuomarit ja kokeneet rodun harrastajat. Lyhyestä tekstistä ei saa oikein selvää, toimisivatko tuomari ja harrastaja parina vai voisiko kokenut harrastaja suorittaa jalostustarkastuksen myös ilman tuomaria. Tosiasia on, että kokenut harrastaja tuntee rodun usein paremmin kuin tuomari. Toisaalta hänellä ei yleensä ole ulkomuototuomarin saamaa koutusta esimerkiksi koiran anatomiasta. Kinkkisintä saattaisi kuitenkin olla sellaisten henkilöiden löytäminen rodun parista, joiden osaamiseen ja puolueettomuuteen luotetaan rodun sisällä riittävän laajasti. Kaikkein hankalin tilanne olisi varmaan voimakkaasti jakautuneissa roduissa, vaikka niissäkin pitäisi periaatteessa pystyä kuvailemaan koira sellaisena kuin se on. 

Ulkomuodon arvioimisen lisäksi jalostustarkastuksessa tulee olemaan myös käyttäytymisen arvioinnin osio. Omistaja voi päättää, osallistuuko koira kumpaankin vai ainoastaan jompaankumpaan osioon. Kennelliitto tulee järjestämään koulutusta tätä osiota varten. Osaamista mitataan tentillä, ja rotujärjestön hyväksyntä antaa sitten ihmiselle oikeuden kuvata koiran käyttäytymistä tässä osiossa. Toivottavasti koulutukseen liittyvän nettiversion voi nähdä kuka tahansa; ainakin itseäni se kiinnostaisi kovasti. Jos olisin 20 vuotta nuorempi, saattaisin pyrkiä jalostustarkastajaksi:) Ulkomuototuomariksi minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista hinkua. En voisi kuvitella, että notkuisin pitkäpiimäisissä näyttelyissä viikonlopusta toiseen arvioimassa itselleni yhdentekeviä koiria, mutta oma rotu on eri asia. Käyttäytymisen arvioinnilta voi toivoa ensisijaisesti yksinkertaisuutta ja selkeyttä, koska se on vielä arvioijaherkempää kuin ulkomuodon kuvailu, joka sentään perustuu konkretiaan.

Pitäisikö jalostustarkastuksen sitten olla pakollinen siitokseen käytettäville koirille? Tekisi mieli vastata että kyllä, mutta vastaan silti että ei ainakaan toistaiseksi eikä ainakaan kaikille koirille. Koirankasvatuksesta ja harrastamisesta ei kannata tehdä niin raskasta systeemiä, ettei kohta kenelläkään riitä siihen puhti tai että se johtaa laajaan siirtymiseen järjestäytyneen harrastamisen ulkopuolelle, enemmän tai vähemmän harmaalle alueelle.