Luin eilisen lehdistä kaksi arvostelua Jari Tervon uutuusteoksesta Matriarkka. HS:n arvostelija kehui sitä jopa Tervon parhaaksi teokseksi, SS:n tyyppi  ei nähnyt siinä juuri mitään hyvää. Mielenkiintoista! Sormet syyhyäisivät halusta päästä lukemaan tämä kirja, mutta edelläni oli pitkä liuta varauksia. Kestänee useamman viikon, ennen kuin saan kirjan näppeihini. Voisihan sen ostaakin, mutta enpä taida. Tervo ei kuulu niihin kirjailijoihin, joiden teoksia ostan. Hämmästyin itsekin sitä ajatusta, että enpä osta, koska Tervo. Se liittynee jotenkin Tervon julkisuuskuvaan: joka paikassa liehuva, omahyväinen besserwisser. Tulkoon toimeen ilman minun pennosiani!

 
HS puffaa Tervoa voimallisesti. Jos olisin kirjailija, olisin varmaan kateellinen esimerkiksi eilisestä koko sivun jutusta, puhumattakaan, että Tervo on ollut lehdessä isosti esillä jo pariin kertaan viime aikoina. Miksiköhän? Haluaako HS Tervosta Finlandia-voittajan? Tjaah, tämän teorian heikkous on siinä, että HS ei valitse tätä voittajaa:)  Tyrkyttäminen voi sitä paitsi kääntyä ennakkosuosikkia vastaan; valitsija todistaa päätöksensä itsenäisyyden jättämällä suosikin valitsematta. Toki ennakkosuosikki voi myös olla niin ylivoimainen, että olisi kohtuutonta sivuuttaa se.
 
Mutta lopetanpa spekuloinnit tähän ja lähden ostamaan Sirpa Kähkösen uutuuden. Kähkönen esiintyy ensi tiistaina kirjastossa. Varmaankin menen kuuntelemaan Kähköstä, joka on hyvä esiintyjä. Nykykirjailijoiden urakka on rankka: ei riitä että kirjoittaa, pitäisi olla myös esillä julkisuudessa. Jaksamista!