Tulipa taas katsottua kuninkuusravit - kuten aina. Jostain 10 - 11-vuotiaasta olen seurannut raveja. Teininä tunsin keskeiset hevoset sukutauluineen, luin Hevosurheilua ja kävin oman paikkakunnan raveissa, mutta nykyään tyydyn tv:n tarjontaan. Suunnitelmissa kylläkin on pitkästä aikaa lähteä fiilistelemään oikein radalle.

Kuninkuusravit on ainutlaatuinen tapahtuma. Voittajien taustajoukot kyynelehtivät, ja itsekin istun tippa linssissä. Kaikesta näkee, että vaikka kyse on urheiluhevosesta, jonka tarkoitus on ansaita rahaa, niin se on samalla rakas perheenjäsen. Ehkä se johtuu siitä, että suomenhevosen kypsyminen kuninkuusravien tasolle kestää niin pitkään. Pikavoittojen tavoittelijat eivät tässä lajissa pärjää. Kun hevonen on pitkään samalla omistajalla jopa kotitallissa, siihen varmaankin  kehittyy erilainen tunneside kuin ison porukan omistamaan, ammattivalmentajan tallissa kaukana asustavaan lämpöiseen?

A.T. Ekolle voiton soi erityisen mielellään; onhan tämän(kin) lahjakkaan hevosen tie huipulle ollut takkuinen. Sen omistaja ei tunnetusti tarvitse rahaa ja lahjoittikin lehtitietojen mukaan puolet voittorahoista syöpälapsille.

Kun ykkössarjan lämpöiset starttaavat mailin matkalle, kylmät väreet käyvät selkäpiissä. Hevosista huokuu se, miten sukupolvien jalostuksen tuloksena vauhti on geeneissä. Suomenhevosissa sen sijaan on jäljellä jotain pollemaista, mikä tekee niistä sympaattisia. Monien juokseminen näyttää työvoitolta, ja vähän työläältä myös: no perkules, juoksenpa nyt vaikka ei huvittaisi, kun tuo kuski kerran sitä vaatii ja isäntä toivoo. Tämä on se hevonen, jonka hirveänä velvollisuutena oli seistä rinnallamme sodissa!

Nostan hattua Uma Aaltoselle, joka muistaakseni oli keskeinen vaikuttaja siihen, että sotien suomenhevosille pystytettiin patsas. Olen nähnyt lukuisat kerrat sen Tuntemattoman sotilaan kohtauksen, jossa hevonen kuolee -  ja itken aina. (Jostain syystä sotilaiden kuolema ei itketä.) Myös setäni talosta oli sotaan otettu hevonen, Valo nimeltään. Kun setä palasi sodasta, hän löysi sodasta selvinneen Valon Iisalmesta ja ratsasti sillä kotiin Pielavedelle. Mahtoi olla tunteikas kotiinpaluu sekä palaajille että vastaanottajille!