Oikeata kevättä on jatkunut reilun viikon, ja täytyy sanoa, että kyllä kirskuu hiekka jaloissa, lattialla siis. Mutta en valita, ainoastaan totean asiantilan. En valita, en valita, en valita. Onhan imuri keksitty! Ja moppi, lattiamela, mikrokuituliina, rikkaimuri, harja ja roskalapio sekä...Mutta ne kuivuneet lehdet, joita havannat raahaavat turkissaan sisälle ja jotka sitten murenevat pitkin lattioita ja suorastaan liimaantuvat mattoon, grrr!

Päivänä muutama käveltiin iltalenkkiä. Vastaan tuli pari sauvakävelijää, joista toinen sanoi kaverilleen: - Nuo koirat pitää kyllä kotona tiskata! Oikeassa oli. Havaneesit olivat jo puolen kilometrin lenkin jälkeen  törkeässä kunnossa. Edellä käveli saksanseisoja. Kävi kaatteeks! Ei juuri näyttänyt rapaiselta. Toki seisoja on kuran värinen, joten se näyttää helposti puhtaammalta kuin onkaan. Tuskin kotona kuitenkaan tarvitsee tehdä muuta kuin vähän pyyhkäistä rätillä tassuja ja mahanalus. Myös setterit ovat helppoja tapauksia kurakeleilläkin. Vaikka ne likaantuisivat, niiden turkki on "tefloninen". Kun turkki kuivuu, kura karisee lattialle, ja valkoinen koira on taas valkoinen.

No niin, tultiin siis kotiin, ja kello oli aika paljon. Pikainen tarkistus vahvisti sen, minkä jo tiesin: koirat ovat niin likaisia, että pelkkä huuhtelukin jättäisi kuivaksi vain päälaen ja keskiselän. Miksi en siis samalla pesisi koko koiraa? Paitsi että minulla on aina ollut periaatteena, että koira kammataan takuttomaksi ennen pesua. Nyt ne kuitenkin olivat niin likaisia, ettei kampaaminen tullut kysymykseen. Tässä pakkoraossa luovun periaatteesta ja pesen kampaamattomat koirat.

Toinen periaate, josta olen aina pitänyt kiinni, on, että havaneesi pitää föönata kuivaksi tai lähes kuivaksi pesun jälkeen. Tästä on tingitty vain perinnemökillä, jossa ei ole sähköä, joten uineet koirat ovat saaneet kuivaa omia aikojaan pikaisen pyyhekuivauksen jälkeen. Kun siis olen pessyt ensimmäisen koiran eli Tuisku-muorin, otan esiin uuden Metro-kuivaimen. Tiesin, että se on äänekäs ja juuri siksi valitsin Tuiskun ensimmäiseksi koekaniiniksi. Se ei vähästä hätkähdä. Tuisku ei panikoinutkaan, mutta pelkäsi kuitenkin jonkin verran. Nuoremmat koirat norkoilivat vieressä hämmästelemässä, mitä tapahtuu.

Metron puhalluksessa Tuisku kuivuu emä haipakalla, joten seuraava koira pääsee pesuun ja sitten viimeinenkin. Mutta mutta. Kello alkaa olla jo aika paljon. Itse asiassa minua väsyttää hirveästi. Niinpä sitten päätän, että Pilvi ja Luna saavat tyytyä vain pyyhekuivaukseen. Ja ei kun koisimaan.

Pikaisen aamulenkin jälkeen nostan sitten Pilvin pöydälle katsoakseni totuutta eli takkuja silmiin. Mutta kappas vaan, Pilvi ei olekaan järkyttävässä takussa, eikä ole Lunakaan. Kampaaminen sujuu ilman suurempia ongelmia.

Vanhanakin voi näköjään oppia uutta. Juu - mutta jos havaneesi on juuri vaihtamassa turkkia, niin siinä tapauksessa olen ehdottomasti sitä mieltä, että irtoava karva pitää poistaa turkista ennen pesemistä ja turkki kuivata föönillä! Tästä näkemyksestä en luovu! Nih!