Rositalle ei   oikeastaan kuulu mitään ihmeellistä, mikä on periaatteessa hyvä asia:) Sillä oli taas juoksuajan jälkeen huonosyömäisyyden jakso, mutta kaikin puolin paljon lievempi kuin edellisellä kerralla. Se lopetti joksikin aikaa lähinnä nappuloiden (kuivamuonan) syömisen, mutta ei alkanut paastota vaan söi koko ajan lihaa ja kalaa yms. Nyt sen ruokahalu on taas normalisoitunut. Tällaista paastoamisen/huonosyömäisyyden jaksoahan Rositalla ei ollut niin kauan kuin Luna eli. Niiden juoksuajat tahdistuivat tyypillisellä tavalla suunnilleen samanaikaisiksi. Lunalla ei kuitenkaan juuri ollut nirsoilukautta  eikä ihmeemmin Rositallakaan. Se jatkoi normaalia syömistä, kaiketenkin esimerkin voimasta: kun toinen syö vieressä hyvällä ruokahalulla, niin kyllä minäkin; muutenhan se varastaa minun sapuskat.

Lievää allergista (?) oireilua Rositalle on kyllä ilmaantunut: tassunpohjien ja hammasrajojen punoitusta, silmien ja nenän vuotamista. Poistin sen ruokavaliosta viljat eli vaihdoin perusruoaksi ankka-perunan ja palkkionamitkin kalkkunaksi. Aikaisemmin Rosita on syönyt perusruokana kana- tai lammasriisiä, eikä kaikkien palkkionamien (esim. irtomyynnissä olevien) koostumus edes ole ollut   tiedossani. Lisukkeena se on syönyt milloin mitäkin. Ruokavalion muutos näyttäisi auttavan. Ellei, sitten pitää kokeilla jotain muuta kombinaatiota ja viime kädessä  kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Isoin asia olisi nyt  ratkaista, vienkö Rositan steriloitavaksi vai en. Sopiva aika olisi jossain helmikuun lopulla. Asialla on puolensa. Turkin meneminen pilalle ei haittaa; sen voi aina pitää lyhyenä. Mahdollinen virtsankarkailu sen sijaan olisi  viheliäistä. En oikein pidä siitäkään, että karkailua joutuisi  estämään lääkitykselllä. Tuntuu jotenkin omituiselta, että oireettomalle koiralle aiheutetaan oire, jota sitten joudutaan hoitamaan. Kaikki koirani ovat olleet steriloimattomia, mutta kahdelta olen joutunut leikkauttamaan märkäkohdun ja Lunasta luopumaan sen vuoksi kokonaan. Juuri nyt ajattelen, että en leikkauta Rositaakaan, mutta vielähän tässä on aikaa vatvoa asiaa. Rosita täyttää kuitenkin keväällä jo neljä vuotta, joten steriloinnin lykkäämisessä ei olisi mitään järkeä. Se on nyt tai ei koskaan.

Kohta alkavat uudenvuoden koettelemukset. Ne Rosita kohtaa nyt ensimmäisen kerran yksin. Ei sen puoleen, että Lunasta olisi mitään vertaistukea ollut. Se jännitti enemmän kuin Rosita, joka on ainakin ennen suhtautunut ilotulitukseen melko lunkisti. Pari päivää ennen aattoa laitan pistorasiaan Adaptilin haihduttimen. En tiedä, onko siitä hyötyä mutta eipä ole haittaakaan. Lunalla oli lisäksi kaulassaan Pet Remedyllä suihkutettu tekstiilipanta. Kokonaisuutena ottaen kaikki koirani ovat selvinneet uudestavuodesta varsin ongelmattomasti lukuun ottamatta muinaista ääniarkaa noutajaa, jolle piti  lopulta hommata uudeksivuodeksi rauhoittava lääkitys. Siihen aikaan uusivuosi oli kyllä karmeampi kuin nyt, koska mitään aikarajoituksia paukutukselle ei ollut. 

Lisäys klo 21.25: Kävimme äsken iltapissillä parkkiksen penkalla. Pihalla oli muutama lapsi äitinsä kanssa ja kadulla kulki koira. Molemmat kiinnostivat Rositaa enemmän kuin pauke, jota se ei hätkähtänyt. Hienoa. Pahin jytkehän alkaa täällä  vähän myöhemmin, mutta silloin olemmekin visusti sisällä. 

Korjaus 3.1. Palkkionamien raaka-aine korjattu kalkkunaksi.