Tarkastelen tässä nyt koiraharrastusyhdistyksiä. Kimmokkeen juttuun antoi rotulehden päätoimittaja, joka lehdessä valitteli, etteivät ihmiset, varsinkaan nuoret, osallistu toimintaan. No, itse en todellakaan kuulu näihin nuoriin, mutta ymmärrän periaatteessa aktivistien harmistuksen hyvin. Toiset raatavat ja toiset korkeintaan valittavat!

Niin - tämän vuoden syksyllä olen tullut omistaneeksi havoja 20 vuoden ajan,  ja koko aikana en ole pannut tikkua ristiin yhdistyksen hyväksi. Osittain se on ihan sattumaa ja suureksi osaksi myös etäisyyksien syytä. Kuten niin monet muutkin yhdistykset, Havannalaiset ry:kin on valtakunnallinen yhdistys, joka toimii lähinnä pääkaupunkiseudulla. Lähdenkö siis ajamaan vuosikokoukseen Riihimäelle? En.

Etäisyydet eivät kuitenkaan ole pääsyy siihen, että koirayhdistykset on tullut kierrettyä kaukaa. Koiraharrastukseni alkoi puhtaasti kotikoirapohjalta ja kotikoiraihmisenä olen säilynyt huolimatta siitä, että olen kasvattanut pentueen silloin, toisen tällöin.  Monet kokevat, ettei  kotikoiraihmisille ole sijaa koirayhdistyksissä, paitsi pönkittämässä kasvattajan leiriä. Käyttökoirapuolella et ole mitään, jos et kisaa eikä koirallasi ole tuloksia käyttökokeista. Seurakoirapuolella jylläävät näyttelyfanit ja heidän arvomaailmansa. Olet ilmaa, ellet itse tai elleivät kasvattisi ramppaa tuloksekkaasti näyttelyissä harva se viikonloppu. Minua tämä asennoituminen (onko sitä?) ei tosin häiritse, koska koirat eivät ole minulle  se juttu, keskeinen pätemisen tarpeen tyydyttäjä elämässä vaan pohjimmiltaan harmitonta hömppää. Kyse on siitä, että yhteistä kosketuspintaa ei näyttelyporukankaan  kanssa juuri ole.

Tärkein syy osallistumattomuuteen kuitenkin on koirayhdistyksien(kin) riitaisuus. En tiedä, eroavatko ne siinä suhteessa muista yhdistyksistä ja leimaako riitely yhdistyksien enemmistöä vai ei. Jos kuitenkin harrastaa koiria lähinnä siksi, että ne ovat rentouttava vastapaino paineistavalle leipätyölle ja siksi, että koirat ovat hauskoja ja mielenkiintoisia otuksia, haluaako vapaa-aikaansa uhrata kaiken maailman kärhämille? Haluaako klikkiytyä ja osallistua toisin ajattelevien torppaamiseen? Haluaako levitellä ja keksiä juoruja ja kunnostautua selkään puukottamisessa. Ei.

Varmaankin liioittelen, myönnän, mutta tulipa kuitenkin esiteltyä ne syyt, miksi valitettavasti en ole kantanut korttani kekoon oman rotuyhdistyksenikään hyväksi. Lopuksi haluan erityisesti painottaa, että en siis tarkoita, että juuri Havannalaiset ry olisi mikään riitelyn kehto; en nimittäin tiedä, minkälainen se on.

P.S. Huomasin aikoinaan, että jollekin paikkakunnalle oli perustettu kotikoirayhdistys. Vieläköhän on hengissä? Veikkaan, että ei. Pelkkä koiran omistaminen tuskin on sellainen liima, että se saa pitemmän päälle porukan pysymään mukana.