Kirjamessuilla oli näköjään valiteltu sitä, että ihmiset lukevat enemmän kotimaista kuin käännöskirjallisuutta. Se on kuulemma käpertymistä. Jahas. Olen sitten yksi näistä käpertyjistä. Luen ulkomaista kirjallisuutta huomattavasti vähemmän kuin nuorena, jolloin suhteet olivat päinvastaiset. Luin ensinnäkin alle parikymppisenä maailmankirjallisuuden klassikot, sen jälkeen muuta käännöskirjallisuuttta. Suomalainen kaunokirjallisuus oli minusta tylsää. Jossain vaiheessa sitä itsekään huomaamatta minusta on tullut kotimaisen kirjallisuuden diggari. Se on mielestäni laadukasta ja kiinnostavaa. Ehkä se on  ikäkausikysymys?

 
Luen toki myös käännöskirjallisuutta. Jos markkinoille ilmestyy jokin uusi Pamuk, Murakami, Ishiguro, Houllebecq, McEwan, Hustvedt tms. otan kyllä kirjasta kiinni. Luen myös ulkomaisia dekkareita, tosin kyllästymisen vuoksi vähemmän kuin ennen. Me tavislukijathan olemme kustantajien päätöksistä riippuvaisia. En esimerkiksi osaa venäjää, enkä osaa nimetä yhtään venäläistä nykykirjailijaa. Jos heidän teoksiaan käännetään, niitä ei ainakaan mainosteta ja arvioida lehdissä niin voimallisesti, että tulisivat huomatuiksi. Jari Tervolle sen sijaan esim. Hesari uhraa kokonaisia sivuja, ja Matriarkan mainokset pomppaavat silmille siellä sun täällä.  Siinä on se ero.