Eilen netti toi suruviestin koiraharrastajille: pitkäaikainen vaikuttaja koirapiireissä, kasvattaja ja ulkomuototuomari J. A. U. Yrjölä on kuollut. Itse en toki tuntenut Yrjölää henkilökohtaisesti, mutta hänen ajattelunsa tuli tutuksi Koiramme- ja Kasvattaja-lehdessä julkaistujen juttujen ansioista. Yrjölän tekstien miellyttävä piirre oli niistä huokuva omakohtainen kokemus, jota ensisijaisesti arvostan näissä koira-asioissa, teoreettista tietoa kuitenkaan väheksymättä. Viimeisestä lukemastani jutusta paistoi jo jonkilainen uupumus ja ajatusten tahmominen. (Harmi, ettei koiralehtien juttuja useinkaan haluta tai osata editoida.) En tosin tiedä, milloin Yrjölä oli juttunsa kirjoittanut; saattoihan se olla vanhakin jutun uusinta.

Yrjölän oma rotu oli rottweiler. Olenkohan ymmärtänyt väärin vai oikein, että Yrjölä olisi ollut rodun piirissä kiistelty hahmo? No kukapa aktivisti ei olisi, oli rotu mikä hyvänsä. Kaikki eivät ole eikä heidän tarvitse olla asioista samaa mieltä. Näin rodun ulkopuolelta katsoen Yrjölän näkemykset rodusta olivat järkeviä: rottiksesta ei pidä ruveta kehittämään kevyempää, vilkasta ja terävää kisatykkiä. 

Kepeät mullat ansiokkaalle koiraihmiselle!