Ennenvanhaan raviradalla juoksivat hevoset. Vonkaus joko voitti tai sitten ei. Ryyttäri istui kyydissä, mikä ei  kiinnostanut ketään. Nykyään radalla ilmeisesti pinkovat kertoimet, prosentit ja kuskit, elleivät sitten valmentajat, jopa hevosenhoitajat ja ravien äänityöläiset päätellen siitä huomiosta, joka näille tahoille osoitetaan.

Hevosen pitäisi kuitenkin olla pääroolissa varsinkin, jos raveille halutaan uutta yleisöä. Jos kysyisin vaikkapa muutamalta sukulaiselta, mitä ravihevosia he osaisivat nimetä, kaikkein vanhin kaarti varmaan kaivelisi muististaan ruuna Reippaan, vähän nuoremmat tapailisivat jotain Sarmea (= Charme Asserdal) ja tietäisivät myös Venicen kuten nuorimmatkin, koska se on ollut hyvin esillä täkäläisissä lehdissä. Mutta kuka näitä hevosia on ajanut ja mitä kilpailuja ne ovat voittaneet? Ei hajuakaan.

On lajin kannalta todella harmillista, ettei suomalainen hevoskasvatus tai edes omistajuus kykene tuottamaan menestyshevosia kansainväliselle tasolle. Vain huiput pystyvät herättämään huomiota ns. suuressa yleisössä, joka ei jo lähtökohtaisesti ole kiinnostunut raveista. Se havahtuu sinä päivänä, kun Suomen liput liehuvat Elitloppetin tai Prix d'Ameriquen voittajan kunniaksi. Mutta toistaiseksi suomalaisille on saavutus päästä edes osallistumaan, voitto on, niin missä, valovuosienko päässä?